Kimi Laurila, animaattori
Olen Kimi Laurila. Asun Puolassa ja työskentelen animaattorina Capgemini-nimisessä yrityksessä.
Kun kävin Oulaisissa yläastetta, minulla oli vähän ideaa, että haluan visuaaliselle alalle. Opo kertoi, että Mediakeskus Lybecker on olemassa ja se on hyvä. Ei tullut oikeastaan mietittyä, että mihin muualle voisi hakea. Lybe oli ensimmäinen hakutoive. Se oli sopivan lähellä ja muutenkin alusta asti kotoisan oloinen paikka. Aloitin opiskelun peruskoulun jälkeen vuonna 2017.
Pidin siitä, että sain valita opintoja oman mielenkiinnon mukaan. Ensimmäisenä vuotena keskityin graafiseen suunnitteluun. Kakkos- ja kolmosvuotena innostuin tosi paljon valo- ja videokuvauksesta ja tein esimerkiksi studiokuvausta. Minulla on tosi lämpimät muistot kaikista opettajista. Ruokala ja kahvitunnit oli tärkeitä, niiden aikana muodostui kaveriporukka.
Se, miksi olen nykyään Puolassa, lähti Erasmus-projektista vuonna 2018. Lybecker oli mukana AnimPolFin-nimisessä projektissa, johon tarvittiiin opiskelijoita, ja hain siihen mukaan. Meitä oli siinä joukko opiskelijoita Suomesta ja Puolasta. Huhtikuussa 2018 lähdimme Lybeckeriltä kahdeksi viikoksi Puolaan tekemään animaatioprojektia. Siellä tutustuin puolalaiseen Zuzaan. Seuraavana kesänä lähdin kahdeksi viikoksi Puolaan ja majoituin hänen vanhempiensa autotallin vintille remontoidussa huoneessa. Lokakuussa puolalaiset tulivat kahdeksi viikoksi Raaheen, ja sen jälkeen alkoi meidän parisuhde. Vajaat pari vuotta valmistumiseni jälkeen löysin töitä Puolasta, ja niin minä päädyin tänne.
Kaikki irti opiskeluajasta
Toisena opiskeluvuotena meillä oli opiskelukavereitteni Jennan ja Iidan kanssa yhteinen NY-harjoitusyritys, jossa me toteutettiin seinämaalauksia. Se lähti siitä, että Iidalla varsinkin oli paljon mielenkiintoa muraaleja kohtaan, ja me oltiin NY-yrityksen perustamista edeltävänä kesänä Haapavedellä tekemässä niitä. Yrityksen toiminta lähti hyvin käyntiin. Päästiin Oulun semifinaalista Uskalla Yrittää -finaaliin Helsinkiin. Se oli hieno kokemus, että sinne asti päästiin.
Uskalla Yrittää -finaalin jälkeen pääsin seuraavana syksynä NY-yrittäjien job shadowing -tapahtumaan Helsinkiin. Se oli tosi hauskaa. Minun varjostettavana oli Eira Pohjanvaara, Manpower Gropin HR-johtaja. Meillä oli varjostuspäivän lisäksi semmoinen verkostoitumistapahtuma, jossa oli yritysjohtajia ja muita juttelemassa nuorten kanssa, eli niitä henkilöitä, joiden työtä me varjostettiin. Se oli jännittävä ja mielenkiintoinen päivä.
Kolmannen vuoden syksyllä olin kaksi ja puoli kuukautta Riihimäellä Janne Katajan ja Aku Hirviniemen Tuotantoyhtiö Hihhihhiissä harjoittelussa. Se oli täysin uskomaton kokemus. Ensimmäisen kuukauden olin Keihäsmatkat tv-sarjan making of -valokuvaajana. Samalla tein videodokumentin niistä kuvauksista. Tosi paljon pääsin tekemään yhteistyötä Janne Katajan kanssa. Idea hakeutua siihen yritykseen tuli siskon mieheltä, joka on todella verkostoitunut ja tunsi Jannen. Kävin tuotantoyhtiössä haastattelussa, ja Janne toivotti minut tervetulleeksi.
Lähdin kolmannen opiskeluvuoden keväällä vaihtoon Müncheniin W&CO-nimiseen yritykseen, mutta kerkesin olla vain viikon. Sitten tuli koronasta iso juttu, ja piti palata Suomeen. Pari kolme viikkoa ennen lähtöä olin lukenut, että joku virus on lähtenyt liikkeelle, ja toivoin, ettei se leviä. Viikon päästä lähdöstä jouduin jo palaamaan. Se oli kyllä hyvä viikko. Kerkesin tehdä yllättävän paljon. Työskentelin yrityksessä, joka teki valokuvatuotantoa mainoskampanjoihin. Ammattivalokuvaajan assistenttina tein valaistusta kampanjaan kellarissa, jossa oli todella iso studio. Sekin oli hauskaa, että kun menin vaihtoon Saksaan, kaverini Lybeckeriltä olivat olleet vaihdossa ennen minua ja he olivat asuneet samassa asuntolassa, joten minulla oli siellä valmiiksi ihmisiä, joiden kanssa oli yhteisiä kavereita. Oli helppo tutustua.
Työelämä vei Oulun kautta Krakovaan
Valmistumisen jälkeen muutin Ouluun ja ajoin vajaan vuoden taksia. Ajoitus oli huono, koska koronan takia oli erilaisia rajoituksia ja kyytejä tarvittiin vähemmän. Palkka oli pieni. Kokemusta asiakaskontakteista kertyi, ja se oli hauskaa.
Sitten turkulainen yrittäjä Samuli Tähtinen perusti Star Image-yritykselleen liikkeen Ouluun ja pääsin sinne töihin. Se on passikuvaamo, ja se oli heti tosi suosittu, ei siellä ehtinyt istumaan jakkaralla. Kun menin aamulla töihin, saattoi olla viisi ihmistä jonossa. Kerkesin olla Star Imagella ehkä kaksi ja puoli kuukautta, kun Zuza sanoi, että oletko koskaan ajatellut, että Puolassa voisi myös olla töitä. Nopeasti alkoi löytyä rekryjä, ja loppujen lopuksi muuton kanssa tuli kiire. Kun laitoin hakemuksen, kaksi viikkoa siitä minulla oli allekirjoitettu työsopimus.
Työskentelen Krakovassa Capgemini-nimisessä yrityksessä. Ensimmäinen työ, jota tein, oli samassa korporaatiossa service deskissä, eli työskentelin täysin etänä it-tukena suomalaiselle yritykselle. Tein työtä suomeksi, vaikka esihenkilöstö oli puolalaisia. Tein sitä työtä pari vuotta. Sitten sattumusten kautta lainasimme it-tiimillemme toimistotilaa saman yrityksen toisesta rakennuksesta, jossa nykyinen tiimini työskenteli. Huomasin, että ihmisillä on piirustustabletteja, ja näin siellä After Effectsin auki ja väripaletteja ja kaikkea. Menin ihan pokkana juttelemaan heille ja kyselin, mitä he tekevät. Sanoin, että minua kiinnostaisi päästä töihin tähän tiimiin, ja he sanoivat, että laita hakemus. Sitten oli viralliset haastattelut, koska tiimin vaihto tarkoitti vaihtoa liiketoimintayksiköstä toiseen. Kesti melkein vuoden, ennen kuin kaikki byrokratia oli hoidettu ja pääsin nykyiseen työhöni. Kaksi vuotta sitten aloitin, ja siitä lähtien olen ollut animaattori.
Animaattorina aloittaminen jännitti. Loppujen lopuksi olin aiemmin tehnyt aika pieniä juttuja After Effectsillä. Animaation perussäännöt oli kuitenkin mielessä. Siihen mennessä ammattitaito, jota olin kerryttänyt visuaalisella alalla, oli video- ja valokuvausta ja graafista suunnittelua, ja yhtäkkiä hyppäsin työhön, jossa en ollut osaamisesta ihan satavarma. Minulla oli fiilis, että pystyn siihen kyllä. Loppujen lopuksi ei ollut vaikeaa hypätä mukaan. Minulla annettiin aikaa kehittyä. Nyt kun olen kaksi vuotta tehnyt tätä työtä, huomaan, että joka viikko osaan paremmin. Alan töissä on oltava avoin uusien asioiden oppimiselle.
Meillä on tosi hyvä tiimi. Meitä on viisi animaattoria. Meidän yksilössä on henkilökuntaa 70, ja siihen kuuluu esimerkiksi projektipäälliköt, graafiset suunnittelijat ja koodarit. Suurin osa minun työstä on After Effectsillä animoimista ja storyboardaamista. Käsikirjoittajat ja projektipäälliköt valmistelevat tarinan asiakkaan kanssa palavereissa, ja kun se on hyväksytty, se tulee meidän tiimille. Teemme storyboardin, ja sitten lähdemme animoimaan. Työkielenä meillä on englanti. Meidän tiimissä on työntekijöitä eri puolilta maailmaa. Tässä työssä ei tarvita vain taitoa animoida, vaan myös se on tärkeää, miten tiedostot järjestelee. Ne täytyy tehdä niin, että joku muu tiimistä pystyy jatkamaan minun työtä, jos vaikka satun sairastumaan.
Kohti lujaa ammattitaitoa
Asun noin puolen tunnin matkan päässä työpaikalta. Puolalaisten ja suomalaisten ero näkyy hyvin liikenteessä. Suomalaiset ovat rauhallisempia. Suomessa voi ajaa niin ettei kukaan ole patistelemassa takapuskurissa. Puolassa on kaikessa kova tempo, ihmiset ovat temperamenttisempia ja tunteellisempia. Kaikki tämä näkyy liikenteessä. En ole kuin kala vedessä täällä, olen kuin kala hiekalla. Liikenne on pahimpana ruuhka-aikana järkyttävää. Kuljen itse autolla töihin, mutta yritän välttää ruuhka-aikoja.
Viihdyn töissä, koska pääsen koko ajan oppimaan ja kehittymään. Tällä hetkellä minulla on tavoitteena kehittää luja taito tässä mitä teen.
En olisi osannut ajatella, kun tulin Raaheen ja Lybeckerille ensimmäistä päivää, että mitä kaikkia mahdollisuuksia vielä tulee. Aina kun tuli joku juttu, mihin pystyi menemään mukaan, niin sanoin heti, että tottakai.
Lybe on paikka, jossa viihdyin tosi hyvin. Monet minun kaverit, ja myös minä itse, ollaan oltu vähän surullisia, kun ollaan valmistuttu. Tuntuu, että olisi vielä halunnut jäädä Lybeckerille. Olisi voinut olla pidempäänkin, että kun siellä oli niin paljon mahdollisuuksia tehdä erilaisia asioita.
Lue lisää graafisen suunnittelijan opinnoista >
Lue lisää video- ja valokuvaajan opinnoista >
Lue lisää animaatio- ja pelialan opinnoista >
Lue lisää kansainvälisyydestä ja vaihtomahdollisuuksista opiskeluaikana >