Uusi viikko uudet kujeet.

Alun perin infotilaisuuden piti olla Easy Job Bridgellä tänään, mutta se siirrettiin huomiselle, että kaikkien aikataulut saatiin täsmäämään. Sen verran kuitenkin asiaa harrastin, että kävelin toimistolle, siis oikeastaan etsin sen, niin ei tarvitse eksyä huomenna. Samalla otin aikaa, kun ohjeessa korostettiin, että ”Älä myöhästy”. Sen jälkeen ostin kahden euron linja-auto lipun. Ajoin sinne Attardiin ja etsin CassarUpholsteryservicen, vakoilin ikkunasta sisälle, niin on sekin jo selvillä mihin minut sitten huomenna toimistolta viedään ja minkä näköinen henkilö siellä on vastassa. Ruokapaikkojakin katsastin valmiiksi. Paluu olikin jännittävämpi. Pari bussia ajeli ohi, huiskivat vain, että on täyttä. En kyllä ymmärrä millä logiikalla. Se bussi mikä näytti merkkiä, että on täysi, oli minusta vajaa. Se mikä taas pysähtyi, oli minusta täysi (tosi täysi). Vaikeaa on… mulla oli mielessä aika vahva aavistus mihin suuntaan sen linja-auton pitäisi lähteä ja pohdin että millä puolella tietä se mun pysäkin pitäisi olla. Sitten älysin (taas) että kun näissä on se ratti toisella niin ovetkin ovat toisella puolella. Pieni kävelymatka tuli, mutta pääsin kuitenkin aika lähelle. Elikkäs voin aika vapaasti nousta autoon ja jäädä sitten vain sopivilla seutuvilla pois. Suotta jännitin.

Ensimmäinen työviikko, siis oikeastaan kolme ja puoli päivää on ollut varsin kiireinen ja stressaava. Ensinnäkin se, kun en ole ihan varma siitä, missä olen, mutta en myöskään ihan varma siitä, mihin olen menossa. Lisäksi se, että kaikki asiat pitää hoitaa englanniksi on ollut vähän väsyttävää. Samoin tutustuminen uuteen ”ohjaajaan” ja hänen tapaansa työskennellä ja tehdä asioita. Hänellä on tapana singahtaa työstä toiseen varsin vikkelästi ja vähän päästä minuakin patistetaan hommasta toiseen. Ehkä se, että kun en tiedä, mikä hommista on kiireellisin tai miksi hommia pitää vaihdella, niin se on se mikä väsyttää. Oikeastaan olen ollut aika puhki jokaisena iltana, kun olen vihdoin kämpille löytänyt. Perjantaina kysyin Rolandilta, että miten olen hänen mielestään pärjännyt ja sanoin olevani hiukan hämmentynyt siitä karusellista, mikä siellä pyörii, sanoin myös, että koen olevani jotenkin hidas. Siis en oikeasti ole, vaan se kovasti tuntuu sille. Hän lohdutti minua sanoen, että hän on tehnyt tätä 30 vuotta ja tekee tätä työkseen. Minä olen aloittelija ja saan niin paljon aikaa kuin tarvitsen, minun ei pidä olla huolissaan siitä. Hän arvostaa sitä, että vaikka käytänkin enemmän aikaa, mutta teen sen sitten kerralla oikein, on parempi kuin että tössisin kiireessä materiaalit.

Sitten kun kasaa yhteen kaiken mitä olen tällä viikolla tehnyt, niin täytyy sanoa, että se yllätti myös itseni. Hirveä määrä erilaisia asioita. Millaisen määrän sitten saankaan aikaiseksi, kunhan on aika laskea yhteen kokonaisen 5-päiväisen työviikon saldo.

Olen verhoillut 2 selkänojallista tuolia ja rahin. Nämä olivat odottamassa ja näiden avulla Roland halusi tutustua minun tapaani työskennellä ja taitoihin.

Olen liimannut kahteen isoon nojatuoliin verhoilunauhat (täällä on muuten ottavammat liimat kuin Suomessa) ja toiseen kerkesin laittaa pohjakankaan. Kahteen pienempään tuoliin laittelin pohjakankaat.

Leikannut 75 palasta keinonahkaa. Ja niistä on syntynyt tällaista (tähän mennessä). Siis minä en ole saanut vielä ommella (koneessa on joku hyperturbonopeus)

Olen purkanut yhden ruokapöydän tuolin kaavoiksi. Ja leikkasin 6 etuselkää ja 6 takaselkää ja 2 istuinosaa, enempää en ehtinyt. Näitä on vissiin sellainen tusina tulossa, loput kuusi tulee eri väreillä, jos oikein ymmärsin.

Sitten siellä liikkeessä ramppaa asiakkaita tosi paljon, kielenä aika pitkästi malta. Yhden sanan olen oppinut ihan kuuntelemalla ja se sana on Il-Finlandiż. Ihan varmasti minusta on kerrottu, että olen opiskelija Suomesta.

MUTTA kun pyydän niin asiakkaat vaihtavat englantiin. Minut nimittäin jätettiin liikkeeseen yksin torstaina, kun Roland lähti hakemaan minulle liikkeestä vasenkätisen saksia.

Liikenteestä: No teiden ylityksissä tuppaan vielä ensimmäisenä katselemaan ihan väärään suuntaa. Ja bussissa olen monesti säikähtänyt, että ajetaan kolari. No vielä ei kuitenkaan ole kolissut. Kadut ovat kyllä tosi kapeita, hyvä että linja-auto mahtuu menemään.

Ihan ei ole vielä hanskassa linja-autojen käyttö. Torstaina kokeilin mennä töihin ”eteläisempää” reittiä ajavalla bussilla. Siitä tulikin kiertoajelu. Koska en älynnyt jäädä oikealla pysäkillä pois niin istuin siinä sitten autossa ja katselin maisemia. Se pohjoisempi reitti puikkelehtii kaupungissa, mutta nyt pääsin näkemään kukkia ja vihreyttä. Oli oikein kaunista. Ja suuntana työpaikan sijaan olikin historiallisesti arvokas entinen pääkaupunki Mdina eli Hiljainen kaupunki ja Rabat, missä sitten on niitä katakombeja, kirkkoja, museoita, puistoja jne jne. Sinne pitää joku päivä mennä ihan tarkoituksella. Oli erittäin hellyttävää, kun kuski tuli siellä kääntöpaikalla kysymään, onko Madam eksynyt. Mihin Madam on menossa?  No sanoin olevan hiukan hukassa mutta että ajan takaisin päin hetken matkaa. Siinä vielä matkan aikana kuski kyseli joko ollaan lähellä. Ja kun odotin ovien aukeamista niin hän vielä kysyi, onko tämä varmasti oikea pysäkki. Tosi söpöä.

Tänään oli roskiennoudossa sekajätteen vuoro. Tuosta ohjeesta voisi helposti opetella, vaikka maltankieliset viikonpäivät. Kun vain tietäisi miten esim. tuo H:n näköinen, missä on joku pikku sakara, sanotaan. Kokeilkaapas miten teidän kieli kääntyy vaikka tuohon maanantaihin.

Tänään pyykkäyksen jälkeen kävin sunnuntaiajelulla. Oikein tarkkaan kun katsoo, niin mähän ajoin melkein maan halki. Sinisestä pisteestä punaiseen ja takaisin. Antaa tietynlaista vapautta, kun linja-autolippu on sellainen, että voi nousta ihan missä tahansa mihin tahansa bussiin. Tietysti on plussaa, jos bussi on vielä oikea. Ja tätä lippua ei siis voi käyttää niillä nopeilla ja suorilla reiteillä. Mutta ei ne tavallisetkaan ihan aina noin kiemuraisia ole, kuin tuo tämänpäiväinen menomatka. Siitähän voisi ottaa uuden harrastuksen, montaako linjaa ehtii harkan aikana testata, ja vaikka käydä syömässä kääntöpaikalla.

Löysin meren ja kävin pizzalla.