Opettaja Mira Torvinen-Määttä ja viisi Mediakeskus Lybeckerin opiskelijaa osallistuivat Ruotsin Luulajassa järjestetylle Innovation Campille. Mielenkiintoiset luennot kestävästä kehityksestä, yritysvierailut ja kohtaamiset ruotsalaisten kollegojen ja opiskelutovereiden kanssa olivat hyvin antoisia.

Lybeckeriltä osallistui Ruotsin Luulajassa järjestetetylle Innovation Campille syyskuussa opettaja eli minä sekä viisi opiskelijaa. Tapahtuman järjesti Perämerenkaaren yrittäjyyshanke NY Bothnian Arc UF. Siellä oli opiskelijoita ja opettajia Pohjois-Suomesta ja Pohjois-Ruotsista. Kaikkia mukaan lähteneitä yhdisti kiinnostus yrittäjyysopintoihin. Ajoimme Raahesta koulun autolla Ouluun, josta oli yhteiskuljetus linja-autolla.

Luulajassa ensimmäinen päivä oli seminaari, jonka teemana oli kestävä kehitys. Yritysten puheenvuoroista jäi mieleen Polarbröd, joka huomioi kestävän kehityksen kaikessa toiminnassaan pakkauksista kuljetuksiin. He valmistavat leipää, ja jotta ruokaa pystytään tuottamaan tulevillekin sukupolville, tarvitaan puhdasta maaperää, jossa se kasvaa. Yrityspuheenvuorojen lisäksi päivä sisälsi yliopistojen asiantuntijapuheenvuoroja ja hienon visuaalisen performanssin ilmastonmuutoksesta. Päivän lopulla kuultiin muutamia esimerkkejä NY-yrityksistä, jotka ovat rakentaneet yritysideansa kestävän kehityksen ja erityisesti kierrätysmateriaalien pohjalle. Kierrätys- ja ylijäämämateriaalin käyttäminen on sekä taloudellisesti että ekologisesti järkevää. Eemeli Alanteen luento innovaatioista oli todella hyvä päätös seminaarille. Hyvin harvoin innovaatioissa on kysymys siitä, että keksittäisiin jotain kokonaan uutta. Innovaatiot lähtevät siitä, että tehdään olemassa olevia asioita jollain tavalla paremmin kuin aiemmin. 

Toisen päivän ohjemana oli Innovation Challenge. Opiskelijat jaettiin ryhmiin, joihin tuli sekä suomalaisia että ruotsalaisia. Opiskelijoiden tehtävänä oli valita yksi kestävän kehityksen teemoista, ja ratkaista yritysideassaan jokin siihen liittyvä ongelma. Ryhmät esittelivät yritysideansa päivän päätteeksi maksimissaan kolmen minuutin mittaisina myyntipuheina. Kaksi meidän opiskelijaa oli mukana ryhmässä, jonka ideana oli luoda panttijärjestelmä muillekin pulloille kuin virvoitusjuomapulloille. Tämä oli minusta hyvä idea ja hyvin esitelty. Muutenkin nuoret loivat mahtavan määrän ideoita päivän aikana.

Laitoin seminaarin aikana tiistaina sähköpostia yhteen luulajalaiseen mainostoimistoon ja kyselin mahdollisuutta päästä vierailemaan siellä, sillä eräs opiskelijamme olisi kiinnostunut koulutussopimusjaksosta Ruotsissa. Ilokseni sain iltapäivällä vastauksen, ja minut toivotettiin tervetulleeksi vierailulle keskiviikkoaamupäivänä. Kyseisessä mainostoimistossa ei ole ollut aikaisemmin ulkomaalaisia opiskelijoita, mutta he olivat kiinnostuneita ottamaan opiskelijan meiltä. Sain tietää, millaisia työtehtäviä heillä on tarjolla, ja ne sopisivat hyvin meidän opiskelijoille. Toivottavasti vierailusta vielä poikii jotakin.

Erittäin antoisia olivat keskustelut, joita kävin kahden päivän aikana ruotsalaisten kollegojen kanssa. Opin paljon ruotsalaisesta koulutusjärjestelmästä. Keskustelimme Perämerenkaaren yrittäjyyshankkeen mahdollisuuksista tarjota job shadow -jaksoja naapurimaahan – olisi hienoa, jos meiltä joku opettaja pääsisi Pohjois-Ruotsiin tutustumaan opetukseen enemmänkin. Pääsin käymään myös Ung Företagsamhet Norrbottenin toimistolla tutustumassa. Jäi semmoinen tuntuma, että Ruotsissa yrittäjyyskasvatusta pidetään tärkeänä. Ilo oli tavata sekä suomalaisia että ruotsalaisia kollegoita. 

Meiltä Lybeckeriltä oli mukana viestintäalojen opiskelijoiden lisäksi yksi sisustusalan opiskelija. Sisustusosastolta ei ollut aikaisemmin ollut opiskelijoita mukana Vuosi yrittäjänä -ohjelmassa, mutta Luulajan reissulla keskustelimme opiskelijan kanssa, ja intoa löytyi yrittäjyyteen ja omien tuotteiden kehittämiseen. Ruotsin reissun jälkeen ollaankin saatu vietyä Vuosi yrittäjänä -ohjelmaa koulutuskuntayhtymässämme uudelle alalle!

Reissu oli sekä antoisa että rankka. Päivät matkoineen venyivät pitkiksi. Kaikenlaista säätöä riitti alusta loppuun. Paluuiltana huomasimme, että olin pysäköinyt koulun auton OSAO:lla aidatulle ja lukitulle sisäpihalle, ja jännitimme, että pääsemmekö sieltä ulos. Ehdottomasti kannatti silti lähteä.