Lännenratsastuksen opinnot hakevat jatkuvasti uusia yhteistyötahoja niin Suomesta kuin maailmalta. Tämän vuoden ensimmäinen tutustuminen kohdistui Revermontin kukkuloiden kupeeseen Senaudin pienen pieneen kylään, jossa Red Spring Ranch sijaitsee.

Ranchilla kasvatetaan Galloway-karjaa, paimenkoiria, quarter- ja paint-hevosia sekä tarjolla on B&B-majoitusta tilan yhteydessä.  

Matka kulki Zürichiin Sveitsiin ensin lentäen Oulusta yhdellä vaihdolla Helsingin lentokentällä viime hetken muutosten vuoksi, ja jatkui sieltä junalla 3,5 h Geneveen, keskellä upeita järvi,-ja vuorimaisemia. Genevessä vuokra-auto piti hakea lentokentältä, jonka jälkeen 100 km matka jatkui kohti Senaudin pientä kylää. Lähestyessäni kylää netti alkoi tökkiä ja maps-sovellus lopetti toimimasta, joten oli hyvä, että puhelimen päässä opiskelija osasi neuvoa loppumatkan ja tulla vastaan viittomaan oikeaa suuntaa. Hyvänä vinkkinä siis on tallentaa kuvina karttaa näillä alueilla tai omistaa paperinen kartta. 

Opiskelijan näkövinkkelistä varmasti helpoin olisi ollut saapua Geneveen lentäen tai Lyoniin ja ottaa juna Saint Amourin kylään, josta tilalliset käyvät harjoittelijat noutamassa normaalisti. 

Senaud on noin 10 talon pieni kyllä keskellä upeaa vehreää luontoa, silmän kantamattomiin laitumia naudoille. Lähin ruokakauppa sijaitsi Saint Amourin kylällä, josta löytyi ihan iso markettikin.  

Red Spring Ranchin omistaja Francoise on AQHA, APHA, ApHC, NSBA tuomari ja tilallaan hän kasvattaa Galloway-karjaa ja kouluttaa paimenkoiria työhön. Tapasin hänet samana päivänä kun saavuin Ranchille. Hän esitteli B&B tilat, jotka olivat todella siistit ja viihtyisät.  

Tilalla treenarina toimii sekä tilan hoidosta vastaa Maxime. Hän kouluttaa nuoria hevosia ja työskenteee koirien kanssa päivät tarkistaen nautojen isoja laitumia.  

Brahesta kv-vaihdossa tilalla työskenteli 2 kk Roosa Partanen, joka suorittaa HPO-tutkintoa lännenratsastuksen alla. Roosalle kokemus on ollut mieluisa ja hän on päässyt tekemään monenlaisia tilan töitä. Osaamisensa puolesta hän vastasi heti toisesta päivästään alkaen neljän vuotikkaan varsan käsittelystä ja totuttamisesta kulkea talutuksessa, oppien autoihin, nautoihin, sekä osata olla erossa laumasta. Roosalla oli myös passihevonen, Paint-tamma, jolla Maxime pitihänelle tunteja melkein päivittäin. Oli kiva huomata heti, että meidän opiskelija oli päässyt tekemään paljon hevosten kanssa erilaisia työtehtäviä ja hänen osaamisensa otettiin hienosti huomioon. Tilalla Roosan kanssa yhtä aikaa oli harjoittelussa myös nuori mies, joka hoiti enemmän tilan kunnostamistöitä sekä huolehti paimenkoirien ja hevosten karsinoiden siisteydestä.  

Päivät tilalla alkoivat vähän ennen 8.00 yhteisellä palaverilla ja tasan klo. 8.00 oltiin jo työn touhussa. Me Roosan kanssa lähdettiin aina työnjaon jälkeen kiertämään Roosan perushommia, johon kuuluin ulkotarhojen vesien ja heinien tarkistaminen. Osalle hevosista jaettiin rehuja ja osa otettiin aamusta jo opettelemaan seisomaan ulkokatokseen kiinni, harjauksiin ja esim. punkkitarkastuksiin. Punkkeja oli tällä alueella todella paljon, hevosten harjan tyvet olivat täynnä punkkeja ja osalla hevosista hoidettiin märkiviä ihotulehduksia sen vuoksi. Meillä Suomessa on siinä suhteessa kyllä vielä maltillinen tilanne punkkien suhteen, etten ole itse koskaan esim. löytänyt ainuttakaan punkkia hevosesta.  

Ruokintojen jälkeen ja 2-4 v hevosten harjausten jälkeen lähdettin hakemaan vuotikkaita varsoja käsittelyyn ja kävelylle. Tilalla hevosia kasvatettiin myyntiin ja sainkin kuulla, että suurin osa varsoista myydään jo 6-12 kk ikäisinä ja ne jäävät 3-4 v ikään saakka tilalle kouluttautumaan, jonka jälkeen ovat valmiita lähtemään tiloille töihin. Varsan hinta oli 9800 euroa plus verot, jotenka kasvatustyö on selkeästi kannattavaa ja pitkällä koulutussopimuksella turvataan vuosiksi eteenpäin asiakassuhde. Francoise kertoi, että heillä tämä systeemi toimi todella hyvin. Puhuimme paljon, millaista Suomessa on kasvattaa hevosia ja myydä.  

Varsojen kouluttamisen jälkeen askelia olikin kertynyt joka päivä liki 17 000 ja tilalla pidettiin yhden maissa tunnin mittainen lounaspaussi, joka kyllä kuumalla kelillä tulikin tarpeen. Lounaan jälkeen nuoria hevosia haettiin töihin ja koulutuksiin sekä ratsastettiin. 

Harjoittelijat pääsivät Maximen kanssa kiertämään myös hevosilla laitumia sekä seuraamaan mm. pyöröaitaustyöskentelyä, hevosten ratsutusta päivittäin.  

Tila tarjoaa asiakasmaastoja ja ratsastustunteja, joten asiakkaitakin tuli päivittäin käymään. Toisena päivänä pääsin seuraamaan myös agressiivisen koiran kouluttamista, kun tilalle tuli siihen erikoistunut nainen käymään.  

Pitää todeta, että pitkät päivät olivat täynnä työtä, mutta kenenkään ei tarvinnut juosta tai kiiruhtaa – kaikkien työtä arvostettiin ja annettiin työrauha.  

Tilan työt ovat kyllä maasta riippumatta hyvin samankaltaisia, päivät ovat työntäyteisiä, eläimistä koetetaan pitää parasta mahdollista huolta ja ihmiset ovat kutsumusammatissaan. 

Francoise ja Maxime kehuivat opiskelijaamme Roosaa ja kertoivat heti kättelyssä, että Roosa saisi jäädä pitemmäksikin aikaa ja he ovat erittäin kiinnostuneita ottamaan sekä maatalous- että hevospuolen harjoittelijoita Brahelta vastaan jatkossakin. Oli ilo kuulla, että yhteistyötä voidaan jatkaa ja saimme hienon monipuolisen paikan lisää.  

Teimme muutaman pitkän päivän hommia tilalla ja Roosa sai viikonlopun vapaaksi, joten pääsimme vierailemaan Genevessä ja Lyonissa yhdessä. Molemmat kaupungit ovat upeita paikkoja viettää aikaa kulttuurin parissa, kiertää historiaa täynnä olevissa kaupunkien vanhoissa osissa ja ruokailla mitä ihanimmissa ravintoloissa. Harjoitteluissa yhtenä osana on päästä tutustumaan maan kulttuuriin, nähdä paikkoja, oppia kieltä ja perinteitä. Saimme kokea upeat katedraalit, järvimaisemat, kaupunkien sykkeen ja maaseudun lumon.  

Sunnuntaina matkani jatkui Genevestä kohti Oulua ja opiskelijamme Roosa palasi tilalle asiakasryhmän maaston vetoavuksi.  

Roosan matkaa pääsee seuraamaan Instagram-tililllä @justjiihaa. 

Kontakteja luotu & maailmaa avarrettu. Kiitos Brahe mahdollisuudesta oppia opettajanakin uutta ja saada kertoa koulumme kansainvälisyydestä. 

Jobshadowing terkuin,
Anna, opettaja