Auvoista asumista kolmen naisen soluasunnossa.

Miksi kaikki vaan eivät voi noudattaa samoja sääntöjä, vaan jotkut yrittävät elää ihan omilla säännöillään kimppakämpässä?

Tosiaan niitä palavereja yhteisistä roskasäännöistä on pidetty… mutta eivät ne vaan auta. Sitten reilu viikko sitten mulla kärähti käämit. Perjantai iltana oltiin puhuttu yhden tytön kanssa, että vie sinä roskat, voit viedä ne nyt illalla, jos et halua herätä aamulla viemään. Joo joo, hän sanoi.  Luulin että asia oli nyt sovittu. Lauantai aamuna menin keittämään kahvia, ja kas siinähän se roskapussi nökötti edelleen oven vieressä, silleen vähän ärsytti, kun ensin piti mennä pukemaan ja hakemaan avain, että voi mennä ihmisten ilmoille, sitten rappukäytävässä oli lämmin, varmaan +35, ja hissi ei toiminut (ensimmäinen kerta täällä olo aikana) piti kävellä alas, mutta se ylös tulo pisti lopulta hien virtaamaan ja samalla nosti huomattavasti ärsytyksen astetta.

Päätin että nyt loppuu. Kirjoitin lapun pöydälle molempien löydettäväksi. ”Miksi kumpikaan teistä ei vie roskia ulos? Ei ole mikään selitys, että jos roskien vientiaika on aamulla ja haluat aamulla nukkua, niin vie ne roskat jo illalla” Ja läksin itse tuulettumaan hiekkarannalle. Ja mitäs netti sanoi rannasta, jolle olin päättänyt suunnata.

”Lähes Golden Bayn vieressä kallion toisella puolella on rauhallisempi Ghajn Tuffiehan ranta, johon viitataan usein nimellä Riviera. Sinne laskeudutaan parkkitasanteelta yli 100-askelmaisia portaita pitkin. Palvelut rajoittuvat snackbaariin ja aurinkotuoleihin. Molemmilla puolilla olevat suojaisat kalliot tekevät Ghajn Tuffiehasta lähes autiorannan oloisen, ainakin jos vertaa viereiseen Golden Bayhin. Vesi on pitkälle rannasta hyvin matalaa."

Ajattelin siis, että pääsen rentoutumaan ja rauhoittumaan, rauhalliselle rannalle. No niin oli ajatellut muutama muukin.

No, kun sitten palasin rannalta ja kaikki kolme osuttiin yhtä aikaa keittiöön, niin nostettiin kissa pöydälle, tai oikeastaan ”roskat”. Siinä keskustellessa ääni kohosi yhdellä, jos toisella. Argumentteja ”No älä vie, jos et halua” sanottiin mm. minulle, joka on huolehtinut 7–8 viikkoa kaikki roskat kuutena päivänä viikossa. Ongelma ei olekaan minun halussani vaan siinä, miten saada myös ne ”haluttomat” tekemään oma osansa yhteisistä asioista. Ja jos ei sovita selkeästi kuka ja milloin niin ei ne roskat kulkeudu mihinkään.  Eikä niitä voi määrättömästi sisälläkään säilytellä, ainakin biojätteeseen tulee niitä pikkukärpäsiä. Ja biojätettä ei saa laittaa parvekkeellekaan, koska siellä se houkuttelee torakoita. Aamulla näin muuten ensimmäisen tuolla kadulla, oisko ollu sellainen 3-4 senttinen, aika mötkäle.

Lopulta saimme nuijittua sopimuksen pöytään. Loppuu tämä eläminen prinsessana hotellissa.  Ja seuraavana maanantaina Dorine teki/tulosti sen töissä, nyt se on teipattuna sen ohjeen viereen, missä on lueteltu mitkä roskat minäkin päivänä ja minkä värisessä pussissa.

Töissä hommat ovat muuttuneet niin, että toissaviikko oli PENKKIviikko.  Ensimmäisenä löysin edestäni kuormurin penkin, johon piti vaihtaa vaan yksi soiro reunaan, veikkaan että suurin testi oli siinä kohtaa, että saanko penkin purettua ja mihin muotoon kasattua sitten homman päätteeksi.

Sen jälkeen vaihdettiin yhteen kaikki tekstiilit, korjattiin yhden ja kahdenistuttavat auton penkit ja sokerina pohjalla 45-vuotiaan auton takapenkin (pelkän) ylälaidan korjaus. Piti olla varovainen koska kangasta ei saa mistään, etten purkaessani tuhoa sitä.

Ruokapuolellakin on tapahtunut kehitystä. Olen keksinyt uuden lisäkkeen. Etsiskelin kaupasta Halloumi-juustoa. Koska ei löytynyt nappasin tuollaisen Scamorza-juuston, sormiin se tuntui hyvin halloumin kaltaiselle. Tuntui vielä siinäkin vaiheessa, kun leikkasin siitä palaset pannuun. Mutta sitten se alkoi sulaa ja levitä. Maustoin sitä yrteillä ja pippurilla ja mietin, mitä mä teen… siirsin sivuun ja annoin jäähtyä, jonkin ajan kuluttua sen pystyi pyörittämään rullalle. Ja leikkasin sen viipaleiksi ja lisäkkeenä lautaselle. Oli nimittäin todella hyvää. Ensi kerralla teen tällaisen ihan tarkoituksella ja panostan täytteisiin.

Viime yönä oli meri myllertänyt siihen malliin, että turvalliset sukelluskohteet olivat harvassa. Menimme Ghar Lapsiin, Eli samalle kohteelle missä kävin joku viikko sitten. Ensimmäinen sukellus tehtiin riutan reunaa seuraillen, kovasti oli heinää pohjassa, yritin tiirailla näkyisikö niitä merihevosia laitumella… eipä näkynyt.

Toinen sukellus tehtiin luolaan. Pullo taas hiukan hinkkasi ja kolisi niissä matalimmissa paikoissa, ja auringonsäteet valaisi luolan niiden ”kattoikkunoiden” kautta. Sen jälkeen pyörähdettiin avoveden puolella ja siellä oli hyvin ärsyttävää virtausta. Ja valtavia pikkukalaparvia ruohokentällä.