Ensin kiusasi Kerberos. Ja sitten iski Kharon Manalan lautturin muodossa. Niin ainakin luki Iltasanomissa.

Aamulla piti ottaa sitten spurtti pysäkille, se pirulainen tuli 5 min etuajassa. Sitä on ollut liikkeellä viime aikoina. Lämpötila tuolloin aamulla oli jo 28 ja kosteus 87, niinpä hikivirta oli taattu. Lisätään asia listaan Maltan linja-autoista. Ne eivät pysähdy, vaikka olet piipannut ihan ajoissa. Jättävät sinut sitten ihan vaan siihen keskelle maantietä, vasta kun menet kysymään miksi et pysähtynyt. Ei se oo niin justiina.

No lämmintä riittää, rikottiin sitten se 40 (viikkoni nro 14 Maltalla). Sitten näytti sääennusteen mukaan, että vähän viilenisi, enää 37 loppuviikolla. Ei viilentynyt, kuumeni. Tuli Kharon B.

Yhtenä päivänä seisoskelin siellä bussipysäkillä ja katselin kun minua paremmin ruskettuneet ihmiset kärvistelivät kuumasta ja seisoivat varjossa. Melkein nauratti, kun niiden bussi ajoi ohi, mitäpäs eivät olleet siinä huiskimassa merkkiä bussilleen, toisin kuin minä, suomalainen, viileämpiin ilmoihin tottunut, seisoin siinä paahteessa mutta sontikan alla suojassa, mitä sen on väliä, jos polvet ja pohkeet palaa, kun varjo ei riitä ihan niin alas. Mutta mun bussi ei aja ohi sen takia että minä kökötän jossain varjossa. Mietiskelin siinä samalla, että sataispa lunta.

Times Malta kertoi, että tänään maanantaina päästiin hyvin lähelle Maltan 35 vuoden takaista lämpöennätystä. Alkaa olla sellaiset lukemat, että tänään tuossa pysäkillä, kun odotin sitä myöhässä olevaa linja-autoa, jotain valui huulille ja maistoin, se oli suolaista, en tiedä oliko se hikinoro otsalta vai kyyneleitä. Maku oli sama. Mutta silleen on kyllä aika lämmin minun makuuni.

Voi olla, että hymy ehtii tosiaan hyytyä vielä. Sähköt on ollu täällä ihan sekaisin. Ja pitkiä sähkökatkoja ympäri Maltaa. Ilmastoinnit ovat toimineet vain pätkittäin, sulake ei pysy päällä vaan ”palaa” vähän väliä. Sisällä lämpötila nousee aika vikkelästi yli kolmenkymmenen, eikä ikkunan avaaminenkaan auta, kun siellä on vielä kuumempaa. Tässä yhtenä iltana Dorine yritti laittaa ruokaa, ja koska hella menee aina nollille sähkökatkossa niin toinen meistä seisoin sulaketaulun ja toinen hellan vieressä. Oisko ollu sellainen 50–60 sulakkeen kääntöä sen illan aikana.

Suomalaisissa lehdissä toitotetaan Italian ja Sisilian kuumuudesta. Maltasta ei mainita mitään, varmaan siksi kun se on niin pieni pläntti täällä Välimeressä. Tännekin on annettu punainen varoitus.

Kysyin työmaalla, että mikä lämpötila on sellainen, ettei tarvitse tulla töihin, kuten Italiassa. Minulle naurettiin ja sanottiin että Italiassa tarvitsevat aina syitä, että voivat luistaa työnteosta. Ei täällä Maltalla ole mitään sellaista rajaa.

Mutta ihan vakavasti ajateltuna olen pohtinut sitä, että kun henkilö, joka elänyt 57 vuotta viileämmässä ilmanalassa ja heitetään yli 40 helteeseen, täytyy kuunnella kyllä elimistöään aika tarkasti. Sen huomaa myös siitä, kun meidän uusi kämppiksemme, nuori ja terve suomalainen nainen tuli keskellä tätä lämpöpätsiä valittaa, että jalat on aivan turvoksissa eikä meinaa jaksaa ja tulee kramppeja. Minut pelasti se, että sain kuitenkin pikkuhiljaa totuttautua tähän ilman lämpenemiseen  ja suolaisempaan ruokavalioon (ja terveydenhoitaja kiittää).

En tiedä miksi mutta siellä Gozon saarella lämpötila on 8–10 astetta matalampi, niinpä käväisin taas viime viikonloppuna. Ja samalla tietysti sukeltamassa. Olikin erinomaiset sukellukset, mm. elämäni pisin luola, mutta joo ohjeiden mukaisesti suuaukko näkyi (sen jälkeen, kun oltiin käännytty), siellä se siinsi kaukana edessä, kuulsi pienenä sinisenä reikänä. Ja toinen mikä on ihan pakko mainita, oli Cathedral Cave, luolan kautta sukellettiin kallion sisään ja siellä noustiin pintaan. Opas vihelteli ja siellä kaikui tosi hienosti. Ulosmenoaukko oli viitisen metriä alempana ja ulkoa tuleva valo kuulsi veden ihanan turkoosin siniseksi. Sen pinta suorastaan helmeili heijastuksissa, kun vähän roiski vettä. Vaikka paljon olen ehtinyt elämässä nähdä, en ole nähnyt missään mitään sen kaltaista.

Töissä olen tehnyt sille antiikkituolille parin. Kuulin, että asiakas on joku yksinäinen miljonääri. Sanoin Rolandille, että kerro, että työn teki köyhä suomalainen opiskelija. No, ei herunut senkään avulla tippiä.

Minusta tästä tuli loistava ja elegantti, vaikka en itse valitsisikaan tuota väriä. Ja silleen oli mukava, että sain vapaat kädet kangasta lukuun ottamatta, miettiä ja suunnitella.

Viime viikolla käytiin herkuttelemassa. Tässä mozzarella palleroita pekonissa, paahdettua leipää ja hunajaa

Ja yksi jälkiruoka.

Ja aina on tilaa yhdelle auringonlaskulle.

Perjantai-iltana sitten Gozon saarella katkesi sähköt. Onneksi löysin käsikopelolla kännykän ja sain iltatoimet tehtyä. Yöllä heräsin välkkeeseen. Tulipa mieleen Tuomari Nurmion Valo yössä, kun maisema sinistyi ja mustui, kun poliisit olivat selvittelemässä jotakin nahinaa.

Oli kyllä minun elämäni tukalin yö. Ovi auki parvekkeelle yritin nukkua, siitä huolimatta nahka nihkeänä niin että lakanat takertuivat, kun yritin kylkeä kääntää. Naapuri oli ratkaissut yönä toisin. Hän nukkui parvekkeella.

Aamulla oli pöytä koreana retkimeiningillä.

Kun sunnuntaina palasin, ihmeteltiin kämppisten kanssa, että miksi ne taas ampuvat niitä raketteja. Parvekkeelta nähtiin, että poliisi oli apuna tyhjentämässä katuja… tänään tapahtuu siis jotain. Lähdettiin kävelemään ja sillähän se oli kotikirkko valaistuna. Näytti ihan piparkakkutalolle ja joulukadulle.

Sisältä kukkasin koristeltuna.

Se olikin pitkä kulkue. oli kirkonmiehiä ja poliiseja. 

Ja elävää musiikkia, Pillit, puhaltimet ja rummut.

Ja lopuksi se Msidan oma kullattu pyhimys. Kantamaan pääsivät kaikki halukkaat, aika tiuhaan tahtiin pysähtelivät vaihtoa varten.

Konfetteja ja soihtuja ja koko ajan marssimusiikin tahdissa. Ja kaiken kruunuksi ilotulitus.

Näissä juhlissa oli siis sulavasti yhdistetty suomen uusivuosi, pääsiäinen, vappu, juhannus, itsenäisyyspäivä ja sen paraati, syntymäpäivät, markkinat ja joulu. Samana iltana biletettiin kolmessa paikkaa ja katsokaapa kuun viimeistä viikonloppua, 7 kylää juhlii. Ihan oli kiva päästä tähän erilaiseen uskonnolliseen karnevaaliin katsojaksi.

Sitten vähän tietoa tästä festasta. En käännä sitä enää suomeksi, kun pitäisi päästä nukkumaan.

Village Festas

The festa season in Malta is made up of a long series of extended weekends, starting from the end of May right through the entire summer and well into September. During this period, there is hardly any weekend when a town or a village is not celebrating the feast of its patron saint or other saints revered in different churches. 

Banners, papier maché statues raised on wooden columns and festoons decorate the main streets of the locality where the feast is taking place. The inhabitants of the town or village then add to this festive mood by decorating their own balconies and rooftops with lit up coloured festoons – blue, red, green – according to the feast they are supporting. Flags are also hoisted on public places and private residences as a sign of participation.

A typical Maltese ‘festa’ lasts three days or longer. On any one of these evenings, you are bound to see hundreds of people in festive mood. Traditional and fast food stands vie with each other to sell their wares to the crowds of merry-makers. Typical products are Maltese type nougat and other sweet delicacies.

Homes are looking their absolute best, often benefitting from a fresh coat of paint a few weeks before, in preparation for the feast. The interiors may be glimpsed through the open doors and windows, unless your curiosity gets rewarded by an invitation from the family to come inside for a closer look… and a drink!

The evenings often end with spectacular ground and aerial fireworks displays in an explosion of colour, firecrackers and loud petards.