Vapun jälkeisellä viikolla minut sitten otettiin ompeluoppiin.

Kone on silleen erilainen, että tässä on pakko olla joku hyperturbonopeus. Kiihtyy nollasta sataan jo ihan ajatuksen voimasta. Siitä sitten seuraa se, että näissä ensimmäisissä harjoituksissa opettelin ihan vain ajelemaan suoraan ja pysähtymään tiettyyn kohtaan, hankalaa on. Jälki on vähän kuin ala-asteen käsityötunnilla. 

Sitten aloin opettelemaan myös kaarteita. On vaikeaa pysyä viivalla, tuntuu ihan kuin en olisi koskaan ommellut. Mutta tästä tien on pakko olla vain ylöspäin.

Lisäksi tuntuu kuin olisin siirtynyt harkassa seuraavalle LEVELILLE. Minulle ei anneta enää tehtäviä ”valmiina” vaan kysellään, miten sinä sen tekisit. Hyvien ehdotusten mukaan saan jatkaa ja jos ehdotukseni ei ollutkaan niin hyvä niin sitten minua ohjataan. Tämä viikko toi mukanaan mm. suojapressun 70-luvun Jeeppiin ja paljon erilaisia tuoleja. Tai oikeastaan tuolit tulevat myöhemmin, kunkin sarjan prototyyppi on valmis ja päälliset ommeltu.

Keskiviikkona jouduin testaamaan paikallisen apteekin tarjontaa. Kyllä kai se on enemmän kuin todennäköistä, että jossakin vaiheessa joku pöpö iskee. Kun ”suosituimmissa” busseissa ollaan ihan kylki kyljessä ja pakoon et pääse, jos joku vaikka aivastaa. Kuski vaan patistaa väkeä peremmälle, että saa ovet kiinni.

Mutta selvisin itse taudista loppupelissä aika helpolla. Onneksi. Eihän täällä olisi ketään, kuka voisi kantaa mulle kuumaa mehua vuoteeseen. No kämppikset kyllä kysyivät, tarvitseeko käydä apteekissa. Mutta olin jo kotimatkalla hakenut koko lastin. Väsynyt olo on kyllä ollut koko viikon. Oikeastaan aika vetelä olo. Sitten kun olin kökkinyt neljän seinän sisällä riittävästi niin päätin käväistä hiukan tuolla rannalla, merituulen tuiverrettavana. Antaa tuulen puhaltaa minusta pöpöt pihalle.  Tunti viikonlopun molempina päivinä ja alkuviikosta töissä minulle sanottiin. ”Olet saanut vähän väriä. Alat näyttää jo ihan maltalaiselle” Eli se on joku ruskean sävy sieltä valkoisen ja mustan väliltä.

Tällä viikolla tuli kuukausi täyteen harkkaa, kolme jäljellä. Ja ensi viikolla tulee vieraita koululta. Kivaa.

Nuo bussit ne vaan jaksaa ihmetyttää. Yhtään kertaa ei ole vielä kolissut eikä peilit vääntyneet, vaikka tosi läheltä on mennyt, renkaat ovat hinkanneet kirskuen liikenteen jakajaan, kun ei meinaa autot mahtua kääntymään. Ja joka aamuisella sokkihoito matkalla saa mukavasti adrenaliinit kiertämään. Pakko siinä on olla joku logiikka, kuka menee ja ennen ketä, vaikka minusta ei tunnu eikä näytä sille. Onneksi en ole vielä kiljunut ääneen bussissa. Ja kyllä niitä tarkastajia pyörii busseissa. Vaikka kaikki saavatkin linja-autokortin ihan vaan rekisteröitymisen hinnalla niin tarkastajat käyvät tarkistamassa onko korttiin liitetty kuva ihan varmasti sinun kuvasi.

Juoda on kyllä ihan pakko. Ja raahata 6 pullon setteinä kahesti viikossa vettä kämpille. Sitten meillä käy siivooja noin kerran viikossa. Viime viikolla meidän ”kierrätyspisteestä” hävisi pullot, pahvit jäi. Clara tiesi kertoa, että täältä saa jostain rahaa palautetuista pulloista. Niinpä sitten tällä viikolla laitoin lapun oveen odottamaan siivoojaa. Ja systeemi on nyt selvillä. Me kannetaan ne pullot täysinä sisään ja hän kantaa ne tyhjinä ulos. Ja saa pientä ”palkanlisää” palautuspulloista. Muutenhan me vietäis ne kerran viikossa siihen alaovelle odottamaan keräystä.

Viikonloppuni turistina eli lauantaina tutustumisretki Vallettaan, Vallettahan on piirretty ihan viivoittimella. Kadut on suorissa kulmissa toisiinsa nähden. Ja jos seisot hyvällä kohdalla esim. Triton Fountainella voit nähdä kaupungin läpi merelle. Aika paljon oli turistia liikkeellä.  Sellainen sadan metrin jono mm.  St Johnin Katedraaliin. Että ei ainakaan viikonloppuna kannata sinne yrittää.

Tänään sitten tein seikkailun Mdinan keskiaikaiseen kaupunkiin. Sitähän sanotaan Maltan kauneimmaksi kaupungiksi. Mdinan kadut ovat myös kapeita ja tunnelmallisia. Hunajankeltaisesta kalkkikivestä rakennetut talot edustavat keskiaikaista ja osin barokkiarkkitehtuuria.

Tänään oli hyvä päivä retkeillä, kun täällä puhaltaa nyt vähän viileämmät tuulet. Yleensähän minä eksyn, kun en yritä, mutta tänään yritin ihan mennä eksymään. Kaupungin kaduthan on suunniteltu eksyttämään, varsinkin jos on kyse hyökkääjästä. Varmaan siksi en eksynyt, kun en ollut hyökkääjä. No pari kertaa osuin umpikujaan, mutta niissäkään en ollut eksynyt. Erittäin antoisa oli päivä. Italialaista Sitruunajäätelöä, Maltese Platter keskiaikaikaisella reseptillä keskiaikaisessa Trattoriassa.

Äitienpäivälahjaksi ja muistoksi ostin itselleni (taas) korvakorut ja juhlin stipendiä, jonka saamisesta tieto perjantaina. Ja jälleen sain yhden kaupungin lisää Elokuvista tuttuihin- listalle.  Täällä on kuvattu Game of Thrones -jaksoja.