Hyppää sisältöön

In English

13.8.2023
Mari Saarikoski,

Mari Maltalla – viimeiset kaksi ja puoli viikkoa

KV-vaihtoa voin suositella kaikille. Voisin lähteä itse jopa uudestaan Maltalle, toteaa Mari.

Kun ensimmäisen kerran otin yhteyttä Bliss Diven sukelluskeskukseen Gozolle, kerroin, että en välitä hylyistä enkä syvistä sukelluksista. Luolat ovat ok. En pidä virroista. Ja kuinkas sitten kävikään.

Grahamin avustuksella tämän persjalkaisen sukeltajan kalliokiipeily täydessä varustuksessa onnistui. Grahamilla oli rauhallinen ja asiantunteva ote kaikkeen yhdistettynä 19 vuoden Gozo-sukelluskokemukseen. Tein syvimmän syväsukellukseni (luokkarajoissa) ja menin sisälle hylkyyn ja nautin siitä. Tein myös pisimmän ja pimeimmän luolani (G on myös luolakouluttaja, ihan kaikkien kanssa en olisi noille sukelluksille edes lähtenyt).

On se jännä, miten eri otteella mennään eri keskuksissa. Maltan puolen keskuksesta sanottiin: "Sinun ei kannata mennä Blue Holelle, et selviä siitä kivikosta." Ja Graham sanoi, että mennään vain, hitaasti, minä autan. Ja sitten mentiin. Ja oli kyllä ihan kaikkien vuodatettujen hikipisaroiden arvoinen retki. Eli jos olisin tiennyt kaiken sen minkä tiedän nyt, olisin jättänyt Maltan puolen sukellukset tekemättä, säästänyt niihin kuluneet ajan ja rahat ja kuluttanut ne Gozon puolella.

kallioilla sukellusoppaan avustuksella

 

sukellusopas.jpg

Maltatyttäretkin sain innostumaan introlle. Varmaan osasyynä se, että oli harjoiteltu jo hiukan etukäteen ihan tässä olohuoneen lattialla.

Leikimme me myös kylppärissä vesileikkejä. Silleen oli helppoa, kun omassa kotiseurassa olen ollut introttamassa porukoita (kouluttajan ominaisuudessa) useaan otteeseen viimeisen kolmenkymmenen sukellusvuoteni aikana.

sukellusharjoitukset.jpg
Sukellusharjoituksia.

Graham joutui toteamaan ”Best try dive ever” ja nämä neitoset pääsivät tekemään jo kuperkeikkoja. Koska introa vetävältä kouluttajalta kamera on ehdottomasti kielletty, niin minä pääsin mukaan ikuistamaan Maltantyttärien ensimmäisen sukelluksen. Illalla päivän saavutusten kunniaksi meille oli järjestetty ihan oma Festa ravintolassa Francesco's osoitteessa Pjazza L-Assunta, Iż-Żebbuġ. Ohjelmassa oli auringonlasku, paikallista viiniä, pizzaa, musiikkia kirkon edessä, ilotulitus ja lopuksi rattoisa kotimatka reggae-musiikin soidessa, mm. Bob Marleyn Could You Be Loved.

introsukellus
"best try dive ever"

oma festa

Viimeisen viikon kunniaksi töissä, nostin hikiset varpaani verhoiluun tulevalle tuolille. Oli se Rolandkin vähän surullinen kun lähden. Olenhan tehnyt hänelle rahaa melkoisen kasan tässä neljän kuukauden aikana. Mutta hyvä paikka, sai tehdä kaikenlaista, antiikkiautoista miljonäärin veneeseen. Paitsi ommella koneella ja suihkia paineilmaliimasuihkulla. Laskelmien mukaan leikkasin, purin ja kasasin sellaisen

  • 114 selkänojallista tuolia
  • 41 tuolin istuinta ja
  • reilu 100 muuta, sisältää auton penkit, puutarhan patjastot ja erilaiset veneen osat.

Melkoinen määrä töitä siis. Ja leikkasin sellaisen 1200 palasta kangasta ja keinonahkaa. Ensimmäisen viikon päätteeksi mulla oli  jo valtava rakkula peukalon tyvessä, onneksi sain sitten ne vasenkätisten sakset ja tuska helpottui.

hikiset varpaani verhoiluun tulevalle tuolille
Hikiset varpaat nostettuna verhoiluun tulevalle tuolille.
rolando
Roland

Silleen huonojakin uutisia viimeiseen viikkoon, että iskin sitten nitojan niitin sormeen, niitä vähän isompia ja ruostumattomia, kun niittasin vesijetin penkkiä. Ja linja-autossa iskeydyin edellisen penkin selkänojaan niin, että sain olkavarteen ison hienon mustelman, mutta tuon tiukan jarrutuksen ansiosta ei kolaroitu.

Viimeisenä työnä töissä suunniteltiin vanhaan Land Roveriin uusia ovia. Hienolle tuntui, kun Roland kysyi: ”Marie, kuinka sinä toteuttaisit tämän”?

Maltantyttärien (omien lasteni ikäiset) kanssa käytiin syömässä ja juhlittiin mun ”viimeistä” iltaa jo edellisenä viikonloppuna. Yllättävän kiinteäksi ehti hitsautua tämä meidän ”perhe”.

Maltantyttärien kanssa syömässä
Maltantyttärien kanssa syömässä.

Viimeisellä viikolla oli Closing Meeting -tilaisuus Easy Job Bridgen toimistolla, sain siellä todistukset, kirjoitin arvioinnit sekä Easy Job Bridgesta, että Cassar Upholstery Servicesta.

Euro Job Bridgen toimistolla
Todistus vaihtojaksosta saatu.

Kotimatkalla Suomeen sain uuden lentoyhtiön mun listalle AIR MALTA. Olin tilannut jo etukäteen koneeseen hiukan syötävää. Tai hiukan ei ole hyvä sana. Kanasalaatti oli suorastaan liian runsas ja kakkuakin kaksi palasta. Paluulentoni oli Zurichin kautta, matkalla sinne lenneltiin hienosti pilvikerrosten välitilassa. Kenttänä Zurich oli selkeä, mutta tosi laajalle levittäytynyt, että huonolla tuurilla tulee vaihdossa melkoiset kävelymatkat. Kentällä oli kätevä palvelu, rekisteröityminen oman lennon numerolla ja sitten pystyi seuraamaan omaan lentoon liittyvää informaatiota reaaliajassa. WhatsAppiin tuli viestinä kaikki uusi lentoon liittyvä tieto ja mm. karttapohjalle portin sijainti, mene portille, boarding jne. jne. Viimeinen pätkä taittui kotoisasti Finnairilla.

Paluu arkeen on alkanut, viimeiset portfoliot on lähetetty. Kielitesti vielä tekemättä, vakuutuskortti palauttamatta ja muuta pientä säädettävää. Mulla kävi tuuri, kun kerkesin kotiin ennen kuin sairastuin. Maltantyttäret sairastuivat jo muutamaa päivää aiemmin, niinpä saatiin vetistellä yhdessä lähtöhetkellä.

Neljän kuukauden harjoittelu Maltalla on nyt onnellisesti ohi, välillä oli rankkaa, välillä yritti kyyneleetkin nousta silmiin, välillä jotkin asiat ärsyttivät, sain uusia ystäviä, opin paljon uutta eli kaiken kaikkiaan monta kokemusta rikkaampana ja ylpeänä itsestäni. Matka jatkuu nyt kotoisimmissa merkeissä.

KV-vaihtoa voin suositella kaikille. Voisin lähteä itse jopa uudestaan Maltalle, mutta en kesäkuukausina, sen verran oli lämmin.

Rolandilta tuli eilen postia. Kilpparivauvat ovat alkaneet kuoriutua Ramla Beachilla ja suuntaavat nyt merelle. Juuri hiekasta putkahtanut vielä miettii, missäs päin on se meri.

Sivutyypin julkaisijan lomake-elementti Sisältö (voit siirtyä myös Muokkaustilaan) tulostaa sisältönsä tähän (Lohkon ID 2595)