Oppimista puolin ja toisin – Keniassa kouluttamassa syyskuussa 2025
Mukana hankkeessa ovat Kainuun ammattiopisto KAO, Koulutuskeskus Brahe sekä kolme kenialaista oppilaitosta. Hankkeesta voit lukea lisää täältä. Omalta osaltani työ käynnistyi kahdella webinaarilla, joissa koulutin kenialaisia ammatillisia opettajia verkko-oppimisen teemoista. Syyskuussa pääsin vihdoin paikan päälle Keniaan kouluttamaan yhdessä KAO:n Heli Myllyn kanssa. Vaikka olin matkassa kouluttajan roolissa, opin itse enemmän kuin osasin etukäteen odottaa.
Jo matkaan valmistautuminen oli opettavaista. Kokeneenakin matkailijana huomasin nopeasti, että Keniaan lähtö vaatii enemmän järjestelyjä kuin Euroopan sisällä liikkuminen: pakollinen keltakuumerokotus (josta sai keltaisen kortin todistukseksi), malarianestolääkitys, viisumin hakeminen, eSIM, valuutanvaihto, matkareitin suunnittelu. Myös koulutuspäivien suunnittelu vaati pohdiskelua, kun en ollut aiemmin käynyt Keniassa enkä tiennyt, millaista oppilaitoksissa olisi.
Onneksi matkassa oli mukana Heli, jolle tämä oli jo toinen koulutusmatka Keniaan. Hän tiesi, mihin rakennukseen suurilla kampuksilla piti suunnata, millainen porukka on koulutettavana ja millaisia muodollisuuksia koulutuspäiviin kuului – ja osasi varoitella etukäteen myös internet-yhteyksien pätkimisestä.
Pitkä matka perille
Syyskuussa sitten matkustimme Keniaan. Matka itsessään oli pitkä ja mieleenpainuva. Raahesta Helsinkiin matkustin jo perjantai-iltana 12.9. Seuraavana päivänä lauantaina lento vei Qatarin Dohaan. Keskellä yötä koneesta astuttiin ulos pimeään mutta painostavan kuumaan Qatarin yöhön, +32 astetta. Yölento Lähi-idässä ja ilmasta avautuvat näkymät miljoonakaupunkeihin, kuten Bagdadiin ja Kuwait Cityyn, saivat pohtimaan, kuinka monenlaisissa todellisuuksissa ihmiset elävät – ja miten kaukana oma itsestäänselvänä rullaava pohjoissuomalainen arki siitä kaikesta on.
Dohassa vaihdoimme ripeästi konetta, ja sunnuntaiaamuna saavuimme Nairobiin. Sieltä matka jatkui vielä tunnin lennolla Eldoretiin, joka toimi koulutusviikkomme tukikohtana. Perillä hotellilla oltiin sunnuntaiaamupäivänä yhdentoista maissa. Keniassa oli sama aika kuin Suomessa, joten vaikka matka oli pitkä, aikavyöhykkeitä ei ylitelty.
Koulutusviikko Keniassa
Viikon aikana koulutimme kenialaisia opettajia kolmessa oppilaitoksessa: Eldoret National Polytechnicissa, Rift Valley Technical Training Institutessa ja Shamberere National Polytechnicissa. Koulutusten teemoina olivat digitaaliset oppimisalustat Moodle ja Thinglink. Kenialaiset opettajat tekivät koulutuspäivien aikana omia Moodle-kurssejaan ja Thinglink-sisältöä kursseille. Opittua kerrattiin koulutuspäivien lopussa Kahoot-visailulla. Vaikka verkkoyhteydet välillä temppuilivat, ihmisten väliset yhteydet toimivat. Tunnelma oli avoin, lämmin ja vastaanotto erittäin ystävällinen.
Koulutuspäivät tarjosivat oppia puolin ja toisin. Tutustuimme kenialaiseen yhteiskuntaan, koulujärjestelmään ja toimintatapoihin. Opetuspäiviemme protokollaan kuului nimen kirjoittaminen vieraskirjaan ja ryhmävalokuva. Tapohin kuului myös yhteinen rukous päivän alussa ja ennen ruokailua. Aikataulut olivat joustavia, ja koulutuspäivät eivät alkaneet ihan justiinsa silloin kun ne oli meidän aikatauluun suunniteltu. Tätä tiesin jo odottaa. Keniassa englanti on virallinen kieli ja koulukieli. Kielen puolesta siellä oli helppoa toimia, vaikka olihan heillä oma aksenttinsa, ja ihmiset puhuivat monesti aika hiljaisella äänellä.
Uudessa ympäristössä työskentely harjaannutti sietämään epävarmuutta ja pärjäämään muuttuvissa tilanteissa. Koulutuspäivät sujuivat hyvin, tunnelma oli mukava ja välitön. Siitä tuli mukava tunne, että oma osaaminen riittää kyllä, ja uskaltamalla lähteä mukaan uusiin asioihin oppii koko ajan lisää. Verkkoyhteyksien toimimattomuuden varalle suosittelimme seuraavia kouluttajia miettimään varasuunnitelmat. Shambereressa nettiyhteyden lisäksi hetkellisesti menivät myös sähköt, mutta kaikesta selvittiin. Koulutuspäivistä keräsimme palautteen kenialaisilta opettajilta, ja saimme paljon kiitosta siitä, miten vuorovaikutteisia päivät olivat.
Oppilaitokset olivat monialaisia, ja pääsimme kiertämään kampukset. Näimme muun muassa maatalousalan, metallialan, ICT-alan ja ravintola-alan opetustiloja ja -tilanteita. Kaikilla kouluilla oli myös kirjastot. Shambereressa opetettiin graafista suunnittelua, mikä minua tietysti kiinnosti. Keskustelin opettajan kanssa siitä, millaista se on Keniassa. Ohjelmistoista käytössä oli Canva, Photoshop, Corel Draw ja Figma. Opiskelijoiden kädenjälki näkyy kampuksella koulun vaalien aikaan, jolloin vaalijulisteita on ympäri kampusta.
Eldoret National Polytechnicissa saimme tilaisuuden osallistua uusien opiskelijoiden orientaatiopäivään. Uusia opiskelijoita oli paikalla peräti 2000. Kaikki oppilaitokset, joissa opetimme, olivat isoja. Keniassa riittää nuorta väestöä. Myös opetusryhmät ovat suuria, ja koneiden ja laitteiden riittävyys kaikille on haaste.
Ruokakulttuuria ja luontoa
Viikon varrella tuli maisteltua palkallisia makuja. Joimme esimerkiksi dawaa, lämmintä juomaa, jossa oli inkivääriä, sitruunaa ja hunajaa. Rift Valley Technical Training Instituten rehtori tarjoili meille toistakin paikallista juomaa, joka muistutti lähinnä kokkelipiimää. Maissijauhoista valmistettu ugali oli osa lounasta. Samoin sain useita kertoja vihreä kasvismuhennosta, jossa oli pinaattia tai lehtikaalia tai jotain vastaavaa. Uppopaistetut pienet munkin tyyppiset leivonnaiset olivat hyviä, puhumattakaan tuoreesta ananasmehusta. Kasvissyöjänä ei ollut lainkaan vaikeaa löytää sopivaa syömistä.
Shamberere National Polytechnic oli 90 kilometrin automatkan päässä majapaikastamme Eldoretista. Matkustaessamme sinne autolla näimme kauniita Länsi-Kenian maisemia. Matkan varrella oli pieni viidakko-osuus, jossa elää paviaaneja. Onnistuimme näkemään auton ikkunasta yhden tien vartta tallustelevan paviaanin. Shambereren kampuksella näimme jättiläiskokoisen kehrääjän. Paluumatkalle sattui kunnon ukkonen, joka sai hiekkaiset jalkakäytävät virtaamaan punaruskeana mutavellinä ja muutti näkyvyyden auton ikkunasta olemattomaksi.
Ennen paluulentoa Suomeen kerkesimme käydä Nairobissa luonnonpuistossa katselemassa savannin eläimiä. Oli upeaa nähdä muun muassa kirahveja, seeproja, virtahepoja, apinoita, strutseja ja sarvikuonoja. Retki oli unohtumaton luontoelämys. Autonkuljettajamme kaahasi kuin rallikuski, mutta hiljensi ja pysähtyi toki aina kun olimme lähellä eläimiä. Sää oli täydellinen, ei liian kuuma, jonka vuoksi eläimet olivat hyvin näkyvillä. Koko matkan ajan sää oli suomalaiselle sopiva. Kenialaiset valittelivat, kun viikko oli vilpoisa, mutta meille reilut 20 astetta oli ihanteellinen, kuin Suomen kesä.
Kulttuurista osaamista
Bridging VET Between Kenya and Finland -hanke on ollut hieno mahdollisuus kehittää sekä pedagogisia taitoja että kulttuurista osaamista. Kansainvälinen opetuskokemus on hyödyllistä myös Suomessa, jossa oppilaitokset ja työyhteisöt ovat yhä monikulttuurisempia. Kokemus vahvistaa kykyä toimia eri kulttuureista tulevien ihmisten kanssa. Oppiminen hankkeessa on aidosti molemminpuolista.
Opettaminen paikan päällä Keniassa antoi eväitä webinaareja varten. Kun tunnen paikallisia olosuhteita, tiedän aiempaa paremmin, mikä toimii ja mikä ei.
Huomasin myös, että tämän kokemuksen myötä oma substanssiosaaminen vahvistui. Paras tapa oppia jokin asia on opettaa se toisille, ja koulutuksen valmistelu sekä koulutusviikko toimi minulle Moodlen kertauksena ja Thinglinkin syventävänä oppimääränä. Yhteisopettajuus Helin kanssa oli antoisaa, ja olikin kiva, kun sivumausteena pääsin oppimaan toisen suomalaisen oppilaitoksen opettajalta hänen opetustavoistaan sekä KAO:n käytännöistä.
Kaiken kaikkiaan luottamus omaan osaamiseen ja kykyyn toimia muuttuvissa tilanteissa vahvistui. Opettajana uudessa ympäristössä pitää nojata pedagogiikan ytimeen: vuorovaikutukseen, selkeyteen ja merkityksellisyyteen. Etukäteen Keniaan lähtö jännitti, eikä vähiten siksi, että koulutettavat ovat opettajia, pedagogiikan ammattilaisia itsekin, ja oman ympäristönsä parhaita asiantuntijoita. Piti miettiä, mitä pystymme antamaan, mistä heille on aidosti hyötyä.
Olen kiitollinen, että sain olla mukana, ja lähtisin Keniaan mielelläni jatkossakin. Kun kansainvälisessä yhteistyössä on läsnä tahto ymmärtää ja oppia toisilta, ei ole merkitystä, miltä mantereelta olemme. Tässä tapauksessa voin sanoa, että ihmisyys, hyväntahtoinen uteliaisuus ja jaettu opettajuus rakensivat yhteyden.
