Aamulla odottelin taksia saapuvaksi Suomen päässä. Raaheenkin oli koittanut jo kevät, mutta lunta oli silti maassa yllättävän paljon. Mukaan ei kannattaisi pakata mitään paksuja vaatteita, Sisiliassa olisi jo kesä.

Lennettiin ensin Oulusta Helsinkiin. Lento oli Rikulle ensimmäinen ja siksi Rikun hymy ei
hyytynyt hetkeksikään. Annoimme toisella matkalla Rikun istua ikkunapaikalla, jotta hän voisi tiirailla
sieltä maisemia ja mitä ikinä ikkunasta näkyisikään.

Turvatarkastuksen kriteerit olivat jonkin verran kiristyneet, sillä jouduin syömään kaikki mukaan
pakatut piltit ennen kuin tavarani menivät tarkistuksesta. Lennot sujuivat hyvin. Lento Helsinkiin oli
vain sen verran myöhässä, ettei ehditty syödä mitään ennen Roomaan lentämistä. Onneksi olin
pakannut mukaan myös patukoita. Oulun päässä testasin myös lentokentän flyygeliä.

Roomassa tuntui jo lämpö. Jouduimme jo siellä vähentämään vaatteita. Söimme lentokentällä pitsaa
ja pastaa, jota jouduimme odottamaan melko kauan. Kentällä oli sellainen käytäntö, että ensin
mennään kassalle kertomaan mitä halutaan ostaa, maksetaan se ja sitten seuraavaksi jonotetaan
toiselle kassalle vastaanottamaan sitä ruokaa mitä tilattiin. Ruokapöydässä lähetin viestiä Italian
ystävilleni, sekä perheelleni ja ilmoitin saapuneeni Italiaan.

Sisiliassa vastassa oli mies Erasmus-kyltin kanssa. Hän näytti sormillaan lukua viisi, sitten laski meidät
ja totesi italiaksi, että olimme oikeat ihmiset. Sitten hän ajoi hurjaa vauhtia Cataniasta Barcellona
Pozzo Di Gottoon, mutkat suoriksi ja niin edelleen. Melkein ajoimme kolarin jo sinä iltana,
takapenkillä sai haukkoa happea. Lopulta olimme perillä (aivan ehjinä poukkoilevasta kyydistä
huolimatta), vastassa meitä oli Karoliina, organisaation koordinaattori, joka näytti meille paikkoja ja
asunnon, jossa olisimme seuraavat kuusi viikkoa. Kivitalo, jossa olisimme, näyttäytyi viihtyisäksi.

Meille ilmoitettiin jo sinä iltana, että seuraamme liittyisi viikon päästä eräs virolainen poika, jonka
nimeä emme tienneet, emme oikeastaan mitään muita tietoja kuin sen, että hän asuisi meidän
kanssamme jonkin ajan x. Päätin luovuttaa huoneeni hänelle, jottei meidän tarvitsisi nukkua pojan
kanssa samassa huoneessa. Muutin tyttöjen kanssa sairaalahuoneen näköiseen huoneeseen.

Seuraavana päivänä tutustuimme jo työpaikkaan, kiertelimme kaupunkia, kävimme rannalla
keräilemässä kiviä. Sisilian luonto oli pitkälti palmuja, kaktuksia, appelsiinipuita, sisiliskoja, sekä
joitain hyvin suomalaisia kukkia, kuten apiloita ja kukkia ja eläimiä, kuten siilejä. Uimarannalle oli
neljä kilometriä, tämän päivän päätteeksi askelmittari näytti 20 000 askelta. Päivän päätteeksi
nukuttikin makoisasti. Katolisen kirkon kellot soittivat melodiaa, joka kantautui läpi kaupungin.

Koirat haukkuivat kivitalojen parvekkeilta, mopot ajoivat läpi yön ja linnut lauloivat yöllä. Aurinko
sekä laski, että nousi nopeasti. Pari ensimmäistä päivää meni nopeasti. Kolmantena päivänä kävimme
syömässä aamupalalla sorbettia ja pullan tapaista leipää, pähkäilimme aamusta, miten roskat tulisi
kierrättää ja mitä kaupassa kuuluisi sanoa kaupan työntekijöille. Lisäksi ymmärsimme, että kaupoissa
on hedelmien ostoa varten erikseen pussittajat, jotka punnitsevat ja pussittavat hedelmät puolestasi.

Töissä luimme pakallisen paperia liittyen projekteihin ja sitten ryhdyin tekemään kouluun liittyviä
keskusteluja. Lisäksi tutustuin kahteen omanikäiseen latvialaiseen tyttöön, joista toinen oli graafinen suunnittelija toinen valokuvaaja. Graafisen suunnittelijan kanssa, jonka nimi on Beatrise menimme
katsomaan perjantai-iltana auringonlaskua samaiselle rannalle. Lauantaina suuntasimme Rikun ja
Lauran kanssa 10km päässä sijaitsevaan kaupunkiin Milazzoon, jossa vierailimme 1600-luvun linnassa
(castello di Milazzo; the castle of Milazzo) , kävimme ulkona syömässä, tilasimme aitoa italialaista
jäätelöä ja illan päätteeksi tilasimme taksikyydin takaisin asunnolle, koska busseja kulki niin heikosti.
Sunnuntai menee lepäillessä ja kokatessa kotona, kun kaupat ja ravintolatkin ovat kiinni.

Viikko kaiken kaikkiaan on ollut mieleenpainuva! Vaikka monet toimintatavat sekä ympäröivät
olosuhteet ovat hyvin erilaiset kuin Suomessa, tähän alkaa pikkuhiljaa jopa tottua. Päivä päivältä
ymmärtää Sisiliaa paremmin ja miksi täällä tehdään asioita niin kuin tehdään. Sisilialaiset ovat
lämpimiä ja ystävällisiä, kaipaavat usein seuraa, huomiota, sekä muita ihmisiä ympärilleen. Sisilia
itsessään on hyvin vanhanaikainen ja täällä törmää paljon vintage-asioihin. Uskon, että seuraavat
viisi viikkoa menevät täällä hyvin nopeasti, meistäkin saattaa kuoriutua sujuvia sosiaalisia perhosia.
nautimme matkastamme täällä täysin siemauksin!