Tällä viikolla on tapahtunut yhtä sun toista. Päätettiin, etteivät treffit jatku enää. Siinä oli tarpeeksi jo mielen myllerrystä alkuviikkoon.

Onneksi pääsin ilma-akrobatiatunneille. Niistä sai taas uutta onnistumisen kokemusta ja sai hetkeksi huokaista ja unohtaa muut aiemmin tapahtuneet kommellukset. Vaikkei Sisiliasta nyt löydykään elämäni suurinta rakkautta, olen löytänyt niin paljon sellaisia asioita, joita kaipasin lisää elämääni. Olen kokenut eläväni.

Tässä on vielä kaksi ja puoli viikkoa jäljellä täällä oloa. Olen tutustunut upeisiin ihmisiin täällä ollessani ja nähnyt monenlaista mieleenpainuvaa. Kämppisten kanssa on opittu huolehtimaan toisistamme, laittamaan ruokaa ja yhdessä on vierailtu lähikaupungeissa. Meillä on hyvä yhteishenki ja puhallamme yhteen hiileen. Lisäksi tämän kyseisen ihmisen kanssa kierrettiin katsomassa erilaisia nähtävyyksiä, kiivettiin majakkaan, käytiin rannalla katsomassa tähtiä ja niin edelleen. Kerta kaikkiaan voitin kun pääsin tänne.

Tällä viikolla on enemmän satanut, kuin paistanut. Sade on ollut linjassa mielialani kanssa. Sisilian sade on kuitenkin erilainen, kuin Suomessa. Täällä se on lämpimämpi ja sateessa seisominen ei tunnu huonolta idealta, vaikkakin sitä se myöhemmin on, jos ei vaihda tarpeeksi nopeasti kuivia vaatteita päälle. Viimeksi vilustuttiin juuri kyseisellä tavalla.

Töissä olen vihdoinkin saanut sellaisia tehtäviä, jotka ovat mieleisiä. Aluksi olimme vielä uusia, eikä meidän taitotasoa oikein tiedetty. Minut laitettiin kirjoittamaan ensin blogipostauksia sellaisista aiheista, joista minulla ei ollut hajuakaan. Ne postaukset ei ikinä päätyneet minnekään. Sen jälkeen minut laitettiin vuorille kuvailemaan patsaita ja sanottiin, että patsaat täytyy tuntea. Olin vähän hämilläni, enkä ehkä täysin ymmärtänyt, kun minulle kerrottiin, että kullakin kivipatsaalla oli oma energiakenttänsä. Yritin silti parhaani. 

Jossain kohtaa työpaikan aiemmat media-alan toimijat ja valokuvaajat lähtivät matkalle Portugaliin, joten meille ja meidän taidoille oli vihdoin käyttöä. Silloin sain ruveta väsäämään somepostauksia ja minulle luvattiin kuvauspaikkoja uusilta työpaikoilta ympäri kaupungin. Sillä hetkellä aloin pitämään työstäni ja työpaikastani, vaikka oli aiemminkin ollut jo mukavaa ja työkaverit olivat olleet meitä kohtaan ystävällisiä. 

Viikonlopuksi olisi luvassa elokuvailtaa työkavereiden kanssa. Saatamme myös kyläillä joissakin kaupungeissa. Ensi viikolla olisi tiedossa matkustamista jollekin lähisaarista. Kaiken kaikkiaan olen ollut hirvittävän tyytyväinen tähän reissuun, vaikka onkin ollut jo vaikka minkälaista kommellusta. Ei tällaista koeta kauhean usein, aika ainutlaatuisia hetkiä ja kokemuksia. Lisäksi koen, että tällaiset matkat kasvattavat itseä hirveästi, koska elää kaukana tutuista ympyröistä ja ihmisistä ja tekee itse itseä koskevat päätökset.

Sellaisista asioista olen täällä nauttinut: vapaudesta, kokemuksista ja kasvusta.