Tämä viikko on mennyt sairastellessa. Ensin sairastuin minä ja sitten koko muu porukka.

Keskiviikkoaamuna heräsin valitukseen kun yksi valitteli päänsärkyä, toinen kurkkukipua ja kolmas mahavaivoja. Olin sairastuttanut kaikki siihen samaan flunssaan, jonka saimme Etnan matkan jälkeen. Arvelimme, että Etnalla oli paljon turisteja ja lisäksi vilustuimme, koska yhtäkkiä alkoikin sataa vettä, eikä ollut kuivia vaihtovaatteita mukana. 

Torstaina minä olin jo sen verran terve, että pystyin lähtemään toimistolle. Käytiin tällä viikolla myös Messiinassa ja syötiin erityisen hyvää pitsaa. Tuntuu ihan siltä kuin Sisiliassa olisi toinen elämä ja itseä pitää muistutella siitä, että arki jatkuu Suomen päässä kuukauden päästä. Juttelin suurinpiirtein samanikäisen tarjoilijan kanssa. Hän kertoi kaupungissa tapahtuvista rikoksista ja asioista, joita hän oli kohdannut. 

Tuntuu siltä, kuin olisi Suomessa elänyt sellaisessa pullamössössä, jossa ei tarvitse huolehtia yhtään mistään eikä tarvitse ikinä nähdä mitään pahaa. Kaikki asiat mitä hän kertoi olivat kuin suoraan jostain kirjasta tai elokuvasta. Torstaina oli hauskaa istua kahvilan ulkoterassilla ja pelata korttia, opin myös yhden uuden paikallisen pelin, jota pystyi pelaamaan normaalilla korttipakalla, mutta johon oli alunperin sisilialaiset kortit. 

Viikonloppuna säät suosivat meitä ja pääsimme käymään rannalla. Latailimme akkuja ja koitimme rentoutua. Kävin paikallisella torilla ostamalla liudan uusia vaatteita. Latvialaiset tytöt kysyivät minua myös pitsalle kirkkopuistoon. Kävimme  sunnuntai-iltana sushilla. Elämä Sisiliassa on ollut ihanaa. Osa meistä ikävöi jo kotiin ja laskee päiviä, minä en. Jos se minusta riippuisi, haluaisin jäädä tänne pidemmäksi aikaa. Mikään koti-Suomessa ei vedä toistaiseksi vertoja sisilialaiselle kesälle, jäätelölle, rannalle ja katujen kauneudelle.