Hyppää sisältöön

In English

27.9.2023
Päivi J.,

Sisustusalan työssäoppimisjaksolla Mariborissa, Sloveniassa, osa 1

Tässä blogitekstissä kokemuksistaan Sloveniassa kertoo Päivi. Hän on aikuinen alanvaihtaja, jolla on takana ensimmäinen opintovuosi sisustusalan opintoja Brahessa. Työssäoppimisjakso Slovenian toiseksi suurimmassa kaupungissa, Mariborissa (112 000 asukasta) kestää seitsemän viikkoa syys–lokakuussa 2023.

Kahden ja puolen tunnin lento Helsingistä Wieniin laskeutui aikataulussaan tiistaina 12.9. paikallista aikaa kello 10.30. Aikaeroa Suomeen -1 tunti. Brahen Slovenian kumppani ZNI oli järjestänyt lentokentältä kuljetuksen Mariboriin. Kuljettaja soitti minulle ennen saapumistaan ja varmisti, että olen oikeassa paikassa odottamassa kuljetusta. No en ollut, vaan väärässä kerroksessa, vaikka olin kyllä saanut ohjeet etukäteen. Lopulta löysin oikeaan kohtaamispaikkaan. Matkustin yhdessä kanadalaispariskunnan kanssa, he olivat tulleet kolmeksi viikoksi Eurooppaan tapaamaan sukulaisia ja ystäviä Sloveniassa, Serbiassa, Montenegrossa ja Espanjassa.

juka_kuva01.jpg
Maisemia Itävallan puolella

Itävallan ja Slovenian välisen rajan ylittäminen sujui samaan tyyliin kuin olisi menossa Haaparannalle: autolla läpi vaan Ei tullattavaa -kaistaa pitkin. Rajalta on Mariboriin matkaa vain 18 kilometriä. Saavuin perille majapaikkaani klo 14.45 aikaan. Sinne minua tuli vastaan ZNI:n työntekijä Violeta, joka teki kanssani check-inin, saattoi minut huoneeseeni ja antoi ohjeet seuraavaa päivää varten. Silloin tapaisin toisen ZNI:n työntekijän Mariborin ydinkeskustassa, noin 10 min kävelymatkan päässä majapaikastani, ja menisimme yhdessä bussilla ZNI:n toimistolle.

Majoitun Mariborin keskustan tuntumassa sijaitsevassa kolmen tähden huoneistohotellissa, joka toimii myös opiskelija-asuntolana. Käytössäni on pieni yksiö minikeittiöllä ja omalla kylpyhuoneella. Asunto on vaatimattomasti kalustettu: sänky, työpöytä, tuoli ja vaatekaappi. Minikeittiössä on vesipiste, pieni jääkaappi, kaksiliesinen hella ja liesituuletin. Puhtaat lakanat parin viikon välein kuuluvat majoituksen hintaan, muuten asunnon siivoamisesta, pyykinpesusta ja muusta tulee huolehtia itse.

juka_kuva02.jpg
Yleiskuva asunnosta. Sisäänkäynti ja kylpyhuone vasemmalla, vuode jää "selän taakse".

Harmikseni asunnon siisteys, erityisesti keittiön, jätti toivomisen varaa. Vähäiset keittovarusteet olivat todella tahraisia ja kuluneita. Astioita sentään oli ihan kivasti ja ne olivat siistejä. Keittiön hyllyt, laatikot, ovet ja ovenkahvat sitä vastoin olivat tahmean roiskeisia. Liesituuletin näytti siltä, ettei sitä eikä sen suodatinta ole puhdistettu aikoihin. Huoneiden ja kalusteiden nurkista löytyi pölyisiä hämähäkin seittejä ja hämähäkkejä, mikä oli ötökkäkammolleni aika haastava asia.

juka_kuva04.jpg
Majapaikkani on kuvan vasemmassa reunassa. Huoneeni sijaitsee rakennuksen harmaassa osassa, 4. kerroksessa. Vastapäisessä rakennuksessa on lukio, joten iltasella voin huoletta pitää huoneeni ikkunoita auki, sillä kukaan ei ole katsomassa niistä sisään (ja koulun ikkunoiden verhot ovatkin illalla aina kiinni).

Saapumispäivänäni työntekijä sanoi minulle, että keittiö tullaan vielä siivoamaan seuraavana päivänä, ja että voin jutella asiasta aamulla johtajan kanssa. Sain häneltä lainaan mopin, ämpärin ja lattiaharjan. Lähdin ostamaan muut siivoustarvikkeet ja evästarpeita illaksi ja seuraavaksi päiväksi viiden minuutin kävelymatkan päässä sijaitsevasta Hoferista, joka on saksalainen, Lidlin tapainen kauppaketju. Kotimatkalla ostin jätskin kotikatuni jäätelökioskista, jossa kauppa käy aamusta iltaan. Enkä ihmettele: jäätelö on aivan loistavaa! 

juka_kuva06.jpg
Jäätelökioskin valikoimaa. Jäätelö on suomalaisittain edullista: yksi suurikokoinen pallo maksaa 1,80 euroa.

Loppuilta meni asuntoa siivotessa ja matkatavaroita purkaessa. Asunto alkoi – keittiötä lukuunottamatta – tuntua kotoisammalta, kun sain tavarani paikoilleen vaatekaappiin ja kylppäriin. Onnistuin hävittämään hämähäkit ja niiden seitit (puistatus). Ja levitinpä kotoa tuomani akryylikaitaliinankin pöydän päälle tunnelmaa luomaan. Tuntui hyvältä laittaa nukkumaan pitkän päivän jälkeen – olinhan herännyt aamulla jo puoli kuudelta.

juka_kuva07.jpg
Pienen vedenkeittimen kotoa mukaan ottaminen osoittautui loistavaksi ajatukseksi: sillä sain keitettyä vedet aamuteetä ja aamupuuroa varten. 

Aamutoimet tehtyäni menin alakertaan tapaamaan majapaikan johtajaa. Hän olikin yllätyksekseni kovaäänisesti sitä mieltä, että he eivät tee keittiölle tai sen varusteille mitään. Eivät vaikka näytin kuvaa täysin tukkeutuneesta liesituulettimen suodattimesta. Kävi ilmi, että keittovarusteetkaan eivät kuulu heidän vastuulleen, vaan ovat aiempien asukkaiden jättämiä. Totesin, että on parempi jutella asiasta ZNI:n kanssa, sillä he olivat järjestäneet minulle majoituksen.

Perehdytys ZNI:n toimistolla

ZNI (Zavod za Novodobno Izobrazevanje, Institute for New Age Education) on Brahen paikallinen kumppani, joka on huolehtinut minunkin työharjoittelujaksoni käytännön järjestelyistä Sloveniassa. ZNI on mariborilainen, voittoa tavoittelematon, yksityinen yritys, joka mm. isännöi kansainvälisiä liikkuvuusjaksoja Sloveniassa.

ZNI:llä työharjoittelussa oleva ranskalainen Anaïs tuli puoli yhdeksän aikaan minua vastaan kohtaamispaikalle, yhdessä italialaisen ryhmän kanssa. Italialaiset nuoret ja heidän tutoropettajansa olivat saapuneet junalla Mariboriin edellisenä iltana kello 23 aikaan. Nuoret olivat 16 - 17 -vuotiaita eri alojen opiskelijoita, ja he olivat tulleet kuukaudeksi työharjoitteluun eri yrityksiin Mariborin seudulle. Heidän kanssaan viettäisin seuraavat kaksi päivää perehdytyksessä ZNI:n toimistolla. 

juka_kuva08.jpg
Kohtaamispaikka ydinkeskustassa Spomenic NOB -monumentilla. Slavko Tihecin suunnittelema pronssinen monumentti vuodelta 1975 on pystytetty 667:n toisessa maailmansodassa natsien toimesta teloitetun mariborilaisen muistoksi. Paikalliset kutsuvat monumenttia tuttavallisemmin "Kodžakiksi", koska se muistuttaa 70-luvun suositun, yhdysvaltalaisen tv-sarjan kaljua Kojak-nimistä rikosetsivää. 

Saimme Anaïsilta henkilökohtaiset bussikortit käyttöömme Mariborissa oleskelun ajaksi. Lyhyen bussimatkan ja kävelyn jälkeen saavuimme ZNI:n toimistolle. Neuvottelutilassa meidät otti lämpimästi vastaan ZNI:n työntekijä, liikkuvuusjaksoihin osallistuvien mentori Petra, jonka olinkin jo tavannut kerran aikaisemmin: verkkotapaamisessa ennen kuin lähtöni Mariboriin vahvistettiin.

Ensimmäisenä päivän ohjelmassa oli esittäytyminen toisillemme – kaikki italialaisetkaan eivät tunteneet toisiaan entuudestaan, sillä he olivat eri kouluista ja opiskelivat eri aloja. Petra kertoi meille perusasioita ZNI:stä, Mariborista ja ulkomaan työharjoittelusta sekä yleensäkin työelämässä toimimisesta, erityisesti slovenialaisesta näkökulmasta. Kävimme myös läpi ja allekirjoitimme sopimuspapereita. Lopuksi Petra piti meille kivan esitelmän Sloveniasta ja sen nähtävyyksistä.

juka_kuva09.jpg
Slovenian perussanastoa.

Tauolla juttelin ZNI:n työntekijöiden kanssa majapaikkaani liittyvistä haasteista. He olivat yhteydessä majapaikan johtajaan, ja keittiöni oli luvattu siivota ja liesituulettimen suodatin vaihtaa. ZNI aikoi myös toimittaa minulle keittovälineitä. (Asunnolleni palattuani huomasin, että liesituulettimen suodatin oli kyllä vaihdettu ja surkeassa kunnossa olleet keittovälineet oli viety pois, mutta muuten keittiötä ei oltu siivottu. En enää jaksanut selvittää asiaa enempää, joten ilmoitin ZNI:lle, että siivoan keittiön tarvittavilta osin itse, vaikka siinä olikin aika kova homma.)

Opastettu kierros museossa ja ydinkeskustassa

Päivän päätteeksi meille oli järjestetty opastettu kierros museossa (Muzej narodne osvoboditve Maribor, Museum of National Liberation Maribor) ja kaupungin ydinkeskustassa. Museossa esiteltiin Mariborin alueen paikallista historiaa sekä alueen ensimmäisen ja toisen maailmansodan tapahtumia. Oppaan kertomukset menivät ajoittain ihon alle, varsinkin kun niissä huomasi yhtäläisyyksiä nykyhetken tapahtumiin Ukrainassa.

juka_kuva10.jpg
Slovenian rahoja vuosien varrelta.
juka_kuva14.jpg
Pääposti: Mariborilaisittain erikoisen värinen, vihreä rakennus. Vihreä on Mariborin jalkapalloseuran "arkkivihollisen", Ljubljanan jalkapalloseuran tunnusväri, joten oppaan mukaan mariborilaiset eivät siksi pidä postitalon väristä.
juka_kuva15.jpg
Kaupungintalo: Opas kertoi, että rakennuksen arkkitehti ei ollut tyytyväinen sopimusheikennykseen, johon kaupunki hänet pakotti, ja tämän vuoksi hän teki jekun. Rakennuksen torni rakennettiin tarkoituksella vinoon suhteessa pääsisäänkäyntiin.

Seuraavana päivänä matkasin ZNI:stä annettujen ohjeiden mukaisesti bussilla ZNI:n toimistolle, samassa bussissa italialaisten opiskelijoiden kanssa. GoogleMaps on ollut hyvä apu paikkojen, tässä tapauksessa bussipysäkin, löytämiseen – ja Maribor alkoi nopeasti tulla muutenkin tutuksi, sen verran pienestä kaupungista on kyse.

Perehdytys jatkuu

Toisena perehdytyspäivänä ZNI:n liikkuvuuskoordinaattori Maruša kävi läpi työhaastatteluihin ja ansioluetteloihin liittyviä asioita. Ajattelin siinä, että olisipa ollut hyvä, jos olisin itsekin saanut jo 16–17-vuotiaana vastaavanlaisen tietopaketin! Italialaiset nuoret saivat hyödyllistä tietoa ja itselleni asioiden kertaaminen ei tehnyt ollenkaan huonoa. :) Valmistelimme kukin myös "hissipuheen", jossa esittelimme itsemme ja taustamme sekä kerroimme motivaatiostamme tulla Sloveniaan työharjoitteluun – näin valmistauduimme kertomaan itsestämme tulevissa työharjoittelupaikoissamme tuleville esihenkilöillemme ja työpaikkaohjaajillemme. Kaikki saivat kertoa itsestään ryhmän edessä omalla tyylillään. Osa puhui pitemmin, osa vähäsanaisemmin. Oli mukava kuulla nuorten taustoista ja ajatuksista. Maruša oli kannustava ja antoi kaikille kehuja ja rakentavaa palautetta. 

Evästauon jälkeen kävimme vielä läpi virallisia sopimuspapereita ja maksoimme 100 euron "pantin", jonka saisimme takaisin, kun luovuttaisimme harjoittelujakson jälkeen asuntomme siistissä kunnossa.

Iltapäivällä kävelimme kymmenen minuutin päähän turvallisuusalan organisaation IVD:n toimistolle tunnin mittaiseen turvallisuuskoulutukseen. Kouluttaja kertoi, että Sloveniassa kaikkien, myös työharjoittelijoiden, täytyy osallistua koulutukseen, jossa käydään läpi työntekijän oikeuksia ja velvollisuuksia sekä paloturvallisuusasioita. Koulutus muistutti osittain Suomessa pidettävää työturvallisuuskorttikoulutusta, vaikkakin sisältö oli suppeampi, eikä lopussa ollut tenttiä – ainakaan meille ulkomailta työharjoitteluun tulleille. Oli mielenkiintoista huomata monia yhtäläisyyksiä Slovenian ja Suomen työkulttuureissa: työajoissa (yleensä 8 tuntia sisältäen puolen tunnin ruokatauon), tyhy-toiminnassa (virkistyspäivät, työsuhde-edut), turvallisuusasioissa. Selkeästi huomasi, että näissä asioissa Sloveniassa noudatetaan samankaltaisia "EU-standardeja" kuin Suomessakin.

juka_kuva16.jpg
Turvallisuuskoulutuksessa.

Turvallisuuskoulutuksen jälkeen hyvästelin italialaiset nuoret, sillä tämä oli viimeinen päivämme yhdessä. He olivat mukavaa porukkaa ja rohkeita englannin kielen käyttäjiä. 

Päätin pysytellä samalla puolella Drava-jokea ja matkasin lyhyen matkan bussilla uudenkarheaan Europark-ostoskeskukseen. Se sijaitsee ihan Dravan rannassa, Mariborin keskustasta ja majapaikastani nähden joen toisella puolella. Kiertelin Europarkissa, tein muutamia pikkuostoksia, ja kävin syömässä edullisen, mutta täyttävän buffetsalaattiannoksen Intersparin ravintolassa. Loppuillan vietin asunnolla ja laittoin kamppeita kasaan seuraavan päivän työssäoppimispaikkaan menoa varten.

juka_kuva17.jpg
Edullinen päivällinen näköalalla Europark-ostarilla. Ruokaisa salaatti maksettiin painon mukaan, ja se maksoi vajaat 4 euroa.
juka_kuva18.jpg
Maisemia Europark-ostoskeskuksesta Drava-joen yli Mariborin keskustaa kohti.