Ruoka kertoo tarinaa ja on enemmän, kuin pelkkää safkaa
Kulttuurinen kestävyys näkyy ruokaperinteiden vaalimisessa ja lähiruuan arvostuksessa. Kun alueelliset ruokakulttuurit ja paikalliset raaka-aineet kohtaavat, syntyy uusia ruokalajeja, jotka kunnioittavat perinteitä ja vastaavat tämän päivän arvoihin. Eettinen kuluttaminen, yhteisöllinen ruuantuotanto ja sukupolvien välinen ruokatiedonsiirto tekevät ruuasta merkityksellistä – lautasella ja tarinoissa sen takana.
Syöminen on ihmisen perustarve, ja tärkeä osa elämää. Syömiskulttuuriin liittyy monia näkökulmia. Henkilön makumieltymysten taustalla voivat vaikuttaa perheen kulttuuritausta, asuinpaikka, sukupuoli ja perheen sosiaalinen tausta. Makujen omaksumiseen liittyy vahvasti ehdollistuminen tilanteeseen, jossa ruokaa on nautittu. Juhla-ateriaan kuuluva erikoinenkin maku alkaa tuntumaan hyvältä, koska sitä on nautittu hyvässä seurassa ja iloisella mielellä. Makuun yhdistyy tunne yhteisöllisyydestä ja kulttuurinen ylpeys.
Safkan jäljillä – Ruokaketju tutuksi nuorille -hanke tarjoaa konkreettisia oppimiskokemuksia nuorille tilavierailujen ja oppimateriaalien avulla, tuoden näkyväksi ruoan alkuperän ja lähiruoan merkityksen sekä tukien sitä kautta kulttuurista kestävyyttä. Kosketus ruoan tuotantoon jää monilla lapsilla ja nuorilla vähäiseksi, sillä luontaisia yhteyksiä alaan syntyy yhä harvemmalle. Ruoan alkuperän tunteminen sekä tutustuminen oman alueen alkutuotantoon ja lähiruokayrityksiin vahvistavat paikallista ruokaperinnettä ja lisäävät ruokakulttuurin moninaisuuden arvostusta
Perinneruokaviikko
Ruokalasta kantautuva lohikeiton ja tuoreen rieskan tuoksu tuo mieleen lapsuuden. Voi melkein nähdä mummon hääräilevän keittiössä ja kutsuvan perheen yhteiseen ruokailuhetkeen. Mummo valmisti ruokaa samalla reseptillä kuin hänen oma isoäitinsä, niin hän kertoi. Samalla hän siirsi kulttuuriperintöä eteenpäin, sukupolvelta toiselle. Reseptin mukana välittyvät myös tunteet ja olotilat. Ehkä ajan saatossa resepti on saattanut hieman muuttua. Uusia aineksia on tullut saataville, ja makua on täydennetty jollain nykyaikaisella. Miksipäs ei, mämmin kylkeen voi laittaa hieman jäätelöä tai karjalanpaistiin lisätä chiliä.
Ruokakulttuuri muuttuu, ja kenties syntyy myös uusia perinneruokia. Nykyisin kaupasta saa raaka-aineita ympäri maailman, mihin vuoden aikaan tahansa. Kuka tietää, muutaman sukupolven päästä nostalgisen tunnelman ja mummon keittiön muistot herättää pizzan tai kanan ja riisin tuoksu.
Perinneruoat paikallisista raaka-aineista
Perinneruoat ovat syntyneet aikojen saatossa niistä aineksista, joita on ollut saatavilla. Niihin liittyy vahvasti vuodenkierto juhlapäivineen. Resepteistä voi tulkita miten ihmiset ovat eläneet ja mitä he ovat viljelleet, kalastaneet tai kasvattaneet. Ilmasto ja maaperä sanelevat sen, mitkä viljelykasvit menestyvät alueella.
Syksyllä talojen lämmityskauden alkaessa alkoi myös haudutettujen uuniruokien kausi. Leivinuuni lämmittää kotia ja samalla siinä valmistuu uuden sadon antimia kuten kaalilaatikkoa. Kesällä kasvatettu sika toi yltäkylläisyyttä joulun aikaan. Joulupöytään valmistetut laatikkoruoat valmistettiin raaka-aineista, jotka säilyivät hyvin sydäntalvelle asti. Laskiaiseen kuuluu hernekeitto sianlihalla höystettynä, kenties joulukinkun jäänteet hyödynnetään tässä valmistautuessa paastonaikaan. Pääsiäisenä nautitaan lammasta ja mämmiä. Vappuna herkutellaan sokerisilla munkeilla ja simalla. Juhannuksena päästään maistelemaan uuden kasvukauden antimia, kuten uusia perunoita voikastikkeen kera. Kesään kuuluu myös tuoreista vihanneksista valmistettu kesäkeitto ja kalaruoat. Syksyllä herkutellaan metsäluonnon antimilla kuten marjoilla ja sieniruoilla.
Veripaltusta valmistettu rössypottu on toisten vaalima ja toisten kauhistelema paikallinen perinneruoka. Veripalttu on tällä hetkellä kansainvälisen TasteAtlasin 100 kauheimman ruoan listalla sijalla 2. Muita ”kauheiksi” luokiteltuja perinneruokia maailmalla ovat esimerkiksi lampaanpää, hapansilakka ja hyytelöidyt ankeriaat. Perinneruoat ovat usein syntyneet olosuhteiden pakosta. Niistä voi päätellä, kuinka tiukkoja aikoja maailmalla on eletty. Ruoan säilyvyys ja raaka-aineiden täysimääräinen hyödyntäminen olivat tärkeitä. Tästä lähtökohdasta on mitä mielikuvituksellisemmilla tavoilla ruoasta koetettu tehdä maukasta ja hyvin säilyvää. Mitä mielikuvituksellisempia ruokia, sitä tiukemmassa ruoka on ollut. Veripaltun juuret ovat poroteurastuksissa, ja tarpeesta sekä halusta hyödyntää koko eläin. Myöhemmin sitä on alettu valmistamaan myös muiden eläinten verestä.
Toivottavasti kuitenkin myös perinteisemmät paikalliset herkut säilyvät perinneruokina. Kun käytämme lähellä tuotettuja raaka-aineita sesonkiaikoina, tuemme samalla lähiruoantuotantoa. Se on myös ympäristöteko, paikallinen ruoka ei matkusta pitkiä matkoja. Lähellä tuotettujen raaka-aineiden käyttö sesonkiaikoina on paitsi maukasta ja ravitsemuksellisesti laadukasta. Lähiruoka tukee sekä omaa hyvinvointiamme että ympäristöä.
Seuraavan kerran kun avaat eväsleipäpaperistasi ruisleivän, voit pysähtyä hetkeksi ajattelemaan. Se ei ole pelkkä mahantäyte, vaan pala paikallista historiaa, kulttuuria ja arkea. Perinneruokaa syödessäsi tuet paikallista ruoantuotantoa, pienennät ympäristöjalanjälkeä ja vaalit kulttuuriperintöä sekä kansallista identiteettiä.
Ruukin luonto- ja hevoskeskuksessa vietettiin perinneruokaviikkoa viikolla 40. Perinneruoat herättivät paljon keskustelua, ja tämän artikkelin teemat pohjautuvat niihin ajatuksiin ja havaintoihin. Safkan jäljillä -hanke vie lähi- ja perinneruoan tietoisuutta kouluille käytännönläheisesti opintovierailujen kautta. Seuraa myös hankkeen viestintää somessa #SafkanJäljillä.
Kirjoittanut lehtori Anna-Kaisa Hiltunen, Koulutuskeskus Brahe, Ruukin luonto- ja hevoskeskus
Kirjoitus on Safkan jäljillä -hankkeen julkaisu. Safkan jäljillä – Ruokaketju tutuksi nuorille -hanke vahvistaa ala- ja yläkouluikäisten ruokatuotannon tuntemusta, lisää tietoisuutta ruoan alkuperästä ja tukee lähellä tuotetun ruoan roolia kestävän ja terveellisen ruokavalion osana. Tavoitteena on parantaa ruokatuotannon tuntemusta tarjoamalla ajantasaista ja todennettua tietoa ruoan alkuperästä ja maatalouden kulttuurisesta, ekologisesta, taloudellisesta ja ravitsemuksellisesta roolista arkipäivän elämässä.
Hanke toimii valtakunnallisesti aikavälillä 1.10.2024–30.9.2026, ja sitä toteuttavat yhteistyössä Savonia-ammattikorkeakoulu (hallinnoija), Seinäjoen ammattikorkeakoulu, Jyväskylän ammattikorkeakoulu ja Koulutuskeskus Brahe. Hanketta rahoittaa Maa- ja metsätalousministeriö Ruokaviraston kautta.
Lisätietoja hankkeesta: https://safkanjaljilla.savonia.fi/
